365 päivää

Apua miten tapahtumarikas vuosi mulla on ollut. Viime uudesta vuodesta tuntuu olevan jo tosi pitkä aika, ja paljon on asiat ehtinyt muuttua tässä vuoden aikana. Oon nähnyt ja kokenut vaikka mitä! Vielä tammikuussa en olisi osannut kuvitella lähteväni au pairiksi. Mulla oli kirjotukset tulossa, ja kaikki vielä ihan auki. Päätin jo abivuonna, että pidän välivuoden ja mietin jatko-opintoja ihan rauhassa. Halusin vain käydä töissä ja olla kavereiden kanssa. Viikonloput tuntuu edelleen niin paljon paremmilta ilman läksyjä tai lukemista.

Alkukesästä painoin valkolakin päähän ja sanoin "heipat" lukiolle. Oli vähän haikea olo jättää kaikki opettajat ja koulukaverit, mutta samaan aikaan olin aika helpottunut. Vihdoinkin ne reilut 75 kurssia ja kirjoitukset olivat takana. Vietin tosi paljon aikaa kavereiden kanssa, olin töissä ja pidin pari viikkoa lomaa. Näin loppuvuodesta syntyneenä viime kesä oli mulle ensimmäinen täysi-ikäisenä. Tuli heti paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä kaikkea. Unen määrä jäi aika vähäiseksi sillon, mutta jotenkin sitä jaksoi silti juosta paikasta toiseen :)

Tänä vuonna tuli myös reissattua aika paljon. Kesä-heinäkuussa lähdettiin parhaan kaverin kanssa Rodokselle lomalle. Meillä oli ihan mieletön hotelli, jossa oli kaikki mukavuudet. Kierrettiin viikko ympäri Rodosta, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin auringosta. Heti viikon auringonoton jälkeen suuntasin sukulaisille Ruotsiin viideksi päiväksi. Säät eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta päästiin me silti yhdeksi yöksi purjeveneelle. Marraskuussa tulin tänne Lontooseen ja viime viikolla käytiin siellä Espanjassa. Ensi vuodellekin on tulossa myös jonkin verran matkoja, mutta niistä myöhemmin lisää.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään suuria unelmia koulutukseen tai ammattiin liittyen. Oon yks niistä, jotka ei vieläkään tiedä mitä tehdä isona. Valkolakin päähän pistettyäni mulla oli koko maailma avoin. Piti vain päättää suunta mihin jatkaa seuraavaksi. En edes muista milloin mulle tuli mieleen idea aupparoinnista. Jossain vaiheessa kuitenkin uskalsin puhua siitä ääneen, ja sitten se olikin menoa. Liityin järjestöön(ilman järjestöä en olisi ikinä uskaltanut lähteä), ja lähetin kaikki tarvittavat liitteet sinne parin viikon sisällä. Eikä mennyt kauaa ennen kuin mulla olikin jo hostperhe tiedossa ja uusi matka alkamassa.

Halusin lähteä tänne vuodeksi, koska puoli vuotta kuulosti niin lyhyeltä ajalta. Haluan saada tästä ihan kaiken irti. En ikävöi Suomea kokonaisuutena, vaan joitakin pieniä asioita sieltä. Eilen aloin ihan yhtäkkiä ikävöimään Suomen luontoa. Mummin ja vaarin mökin järvimaisemaa ei voita mikään. Ikävöin myös lenkkeilyä siellä metsien ihmemaassa. Ikävöin mun parasta kaveria ja mun perhettä. Tää ikävä on vaan ihan erilaista kuin kuvittelin. Tää on sellasta positiivista ikävöntiä, joka unohtuu yhtä nopeasti kuin on mieleen tullutkin :)

Vuodelta 2015 en odottanut paljoa mitään eli en voi sanoa sen ylittäneen odotuksia. Se antoi kuitenkin kaikkensa, ja oli täynnä yllätyksiä. Tutustuin valtavaan määrään ihania ihmisiä ja koin ihan mielettömiä asioita. Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaa.

Happy New Year!

BARCELONA

Vihdoinkin on joulusta ja Barcelonan matkasta selvitty. Sekä joulu että meidän matka menivät hyvin. Jouluna vain syötiin, katsottiin leffoja ja nukuttiin hyvin. Muutamat 11 tunnin yöunet on tehnyt hyvää, ja nyt oon täynnä energiaa taas.

Barcelonassa oli pääosin aurinkoista ja lämmintä. Ainoastaan yhtenä päivänä tuuli vähän enemmän, ja ilma oli viileä. Käveltiin ja kierreltiin kujia pitkin. Välillä hypättiin hop-on hop-off bussiin ja ajettiin ympäri Barcelonaa. Käytiin pyörähtämässä La Sagrada Famílialla, Fc Barcelonan stadionilla ja vaikka missä. Löydettiin meidän huoneiston vierestä tosi kiva ravintola, jossa oli mielettömän hyviä tapaksia. Oli ihanaa päästä kävelemään palmujen alle muutamaksi päiväksi. 

Seuraavana onkin sitten uusi vuosi. Innolla jo odotan, että nään millainen se on täällä Lontoossa.

Cathedral of Barcelona

La Sagrada Família

Arjen pienet ilot

En tiedä mitä taikasieniä mulle on täällä syötetty, mutta oon ollut yhtä hymyä jo yli viikon! Kaikki arjen pienetkin asiat ovat saaneet mut ihan onnesta sekaisin. Tällä viikolla oon ottanut tosin myös vähän rennommin kuin yleensä. En keksi parempaa tapaa aloittaa päivää kuin mennä pitkään kuumaan kylpyyn. Tai mikä sen rentouttavampaa kuin vetää villikset jalkaan ja painua keskellä päivää päikkäreille. Kuulostaa aika pieniltä asioilta, mutta täällä niistä osaa nauttia todella paljon.

Tää on ollut totaalinen irtiotto kaikesta; Suomesta, kavereista ja perheestä. Vaikka Suomessa kaikki onkin tuttua ja turvallista, niin en silti osaa kuvitella palaavani kotiin vielä pitkään aikaan. Mä rakastan tota tyttöä, sen hymyä ja kaikkia ihania juttuja. Oon aina tykännyt touhuta lasten kanssa, mutta tää tuntuu ihan erilaiselta. Koskaan aikaisemmin en oo ollut näin paljon mukana jonkun pienen elämässä. Se on niin ihana tunne, kun toi tyttö kiipeää syliin, painaa pään olkapäälle ja rutistaa kovaa.

Joka päivä sellanen hyvänolontunne valtaa mun koko kehon. Jotenkin asiat vaan loksahtelee paikoilleen, ja kaikesta tulee helpompaa. Suomessa en pystynyt kuvittelemaan tulevaisuutta oikein missään koulussa tai ammatissa. Nyt ideoita satelee joka puolelta, ja mulla tulee olemaan valinnanvaikeus edessä. Haluaisin tehdä ja kokea kaikkea. Ja seikkailla vähän siellä sun täällä. Valitettavasti vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja vuodessa liian vähän päiviä. Sen takia pitää tehdä valintoja. Onneksi vielä ei kuitenkaan ole niiden aika, vaan saan nauttia elämästä täällä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Mun loma alko just NYT.

Elämä on ihanaa

Eilen mulla tuli kuukausi täyteen täällä Lontoossa! Neljä viikkoa sitten olin vielä aika hukassa rutiineista, tavoista ja työtehtävistä. Pikku hiljaa oon tottunut kaikkeen, ja oppinut nauttimaan erilaisesta elämäntavasta kuin mihin olin aiemmin tottunut. En ole itse kokenut kärsiväni kulttuurishokista vieläkään. Koti-ikävää ei myöskään kerkeä täällä oikein edes tuntea. Yritän kokea mahdollisimman paljon, ja liikkua kodin ulkopuolelle oman jaksamisen mukaan. Välillä tuntuu, että lähdin Suomesta monta kuukautta sitten. Välillä se päivä tuntuu eiliseltä.

Viikonloput tuntuvat paljon paremmilta täällä kuin Suomessa. Syynä saattaa olla se, että viisi päivää putkeen 3,5-vuotiaan kanssa vie välillä voimia aika paljon. Tykkään silti olla täällä, ja autan mielelläni myös viikonloppuisin kotona ollessa mun hostvanhempia kaikessa. Viikonloput yritän kuitenkin ensisijaisesti pyhittää kavereille, nähtävyyksille ja shoppailulle. Viikonlopun voimin jaksan taas tämän viikon ihan ongelmitta. Pyörin viikonlopun taas keskustassa, ja nautin vaan elämästä. Mulla alkaa perjantaina kahden viikon loma, jonka aion viettää hostien ja kavereiden kanssa. Kielikurssistakin on kolmen viikon tauko eli saan nukkua lauantaisin pitkään!

Mikä sää!

Tällä viikolla saatiin meidän joulukoristelut valmiiksi. Koko talo on koristeltu vessanpöntönkantta myöten! Sain myös omaan huoneeseen pienen kuusen ja jouluvalot. Au pairiksi hakiessani toivoin, että saisin viettää joulun jossakin muualla kuin Suomessa. Ja mun toive toteutui! Tänä vuonna perunalaatikon, kinkun ja rosollin tilalla on muun muassa kevätkääryleitä. Hostäitini on kotoisin Filippiineiltä ja hän lupasi tehdä filippiiniläistä jouluruokaa meille, mikä käy mulle oikein hyvin!

              

   

Tänään täällä paistoi koko päivän aurinko, ja tuulikin oli lämmin. Ulkona voi kulkea ihan hyvin tuulitakki päällä ja Vanssit jalassa! Lontoossa on ihan normaalia, että yhden päivän aikana sää vaihtuu monta kertaa. Aamulla saattaa olla sateista, päivällä aurinkoista ja illalla taas sateista. Täällä on kuitenkin satanut yllättävän vähän. Lontoossa joulukuu ei tunnu yhtään samalta kuin Suomessa. Meidän lähellä oleva puisto on täynnä pieniä kukkia ja ruoho on yhtä vihreää kuin kesällä! Tykkään tästä säästä todella paljon enkä kaipaa lunta tai pakkasta ollenkaan :)

Piparkakkutalo

Ollaan koko perhe vähän flunssassa, ja tytön kanssa vietetään ainakin tämä päivä vaan kotona. Aiotaan löhötä koko päivä sohvalla ja katsoa leffoja ton pienen kanssa. Kerrankin ei ole kiire syödä aamupalaa. Täällä Englannissa olen alkanut juomaan enemmän teetä, koska hostperheeni ei juo ollenkaan kahvia(ja purukahvissa ei ole hirveästi kehumista). Nyt vähän kurkkukipuisena höyryävä tee kuulostaa todella hyvältä :)

Viime viikko meni nopeasti. Yhtenä päivänä tehtiin omenapiirakkaa ja toisena koottiin IKEA:sta ostettu piparkakkutalo. Aluksi ajattelin, että piparkakkutalo säilyisi edes viikon ehjänä ja koskemattomana. Toisin kuitenkin kävi. Seuraavana aamuna löysin ovettoman piparkakkutalon meidän keittiöstä. Eihän sitä siinä vaiheessa enää voinut pelastaa, joten ollaan syöty sitä nyt päivittäin pois :D 

Meidän piparkakkutalo silloin, kun se oli vielä ehjä!

Näin lauantaina kielikurssin jälkeen toista suomalaista tyttöä, kenen kanssa käytiin kaupoilla ja syömässä. Ihmisiä on varsinkin viikonloppuisin todella paljon liikeellä, kun kaikki tekee jouluostoksia. On niin kiva kävellä keskustassa niiden jouluvalojen alla ja fiilistellä tulevaa joulua. Ihmisetkin on yllättävän hyvällä tuulella siellä kaiken kiireen keskellä!

Olen jo nyt löytänyt todella paljon uusia ystäviä täältä, vaikka onkin mennyt vasta kolme viikkoa. En olisi ikinä osannut arvata, että löydän täältä niin samantyyppisiä ihmisiä kuin minä. Arki menee nopeammin, kun on suunnitelmia viikonlopuiksi. Vaikka ei arki täällä mitään tuskaa olekaan, vaan päinvastoin. 

DECEMBER

Vihdoinkin se on täällä!

Kaikki, mikä liittyy jouluun on niin kaunista. Jouluvalot, joululaulut ja joulukuusi! Ja se tunnelma... Meille tulee viikonloppuna kuusi, ja koristellaan koko koti koristein! Joulu täällä tulee varmasti olemaan täysin erilainen kuin Suomessa. Suvussamme ei ole enää pieniä lapsia, joten joulut ovat olleet jo monta vuotta rauhallisia ja "aikuismaisia". Täällä taas on yksi pikku prinsessa (ts.täystuho), jonka kanssa joulu saattaa olla aikamoista rumbaa. Pipareita me aiotaan kuitenkin leipoa yhdessä, vaikka jo sieluni silmin nään, kuinka hinkkaan keittiötä puhtaaksi kaikesta jauhosta ja taikinasta vielä keskiyöllä. Mutta ei se haittaa!

Harmittelin toissapäivänä mun perheelle Skypessä, kun täällä ei myydä oikein joulukalentereita(ainakaan kivoja sellaisia). Niin kappas vaan, eilen aamulla postista tulla tupsahti mulle Muumi-joulukalenteri! Hassua, miten voikaan olla niin iloinen yhdestä joulukalenterista. Meille kävi vielä aika hauskasti. Nimittäin menin heti innoissani kertomaan muille auppareille mun joulukalenterista, ja myös toinen auppari oli saanut samaan aikaan - täsmälleen saman - kalenterin Suomesta perheeltään :D

Sain tietää jo vähän ajoissa mun joululahjan. Mun hostit varasi meille eilen matkan BARCELONAAN 21.-23.12.! Siellä taidetaan juhlia joulua vieläkin isommin kuin täällä(googletin vähän). Kuvissa ainakin jouluvalot ja -markkinat näyttivät todella kauniilta. En malta odottaa, että päästään sinne! 

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Uusi viikko, uudet kujeet

Mulla on ollut niin kiva viikko täällä. Tällä viikolla löysin ihan meidän vierestä tosi kivan salin. Olin jo aiemmin googlettanut meidän lähellä olevia saleja, mutta tälle kyseiselle salille eksyin täysin vahingossa. Kävin sisällä pyörähtämässä, ja vakuutuin ihan täysin. Laitteet on ihan uusia, naisille on kaksi kertaa viikossa oma aika, hintaan kuuluu ryhmäliikunnat ja salilla on SAUNA. Ja mikä parasta, matka kotoa salille kestää alle 5 min. Oon niin innoissani!

Leivottiin keskiviikkona kotona suklaakeksejä, ja niistä tuli taivaallisen hyviä! Ajattelin tehdä mun hosteille ensi viikolla makaroonilaatikkoa joku ilta. Ainoa ongelma on vaan toi meidän kaasu-uuni. Se toimii vähän eri tavalla kuin sähkö-uuni, johon oon tottunut Suomessa. Keksejä paistaessa se oli ihan hyvä, mutta saa nähdä miten makaroonilaatikon kanssa käy :)

Perjantai-aamuna kävin kokeilemassa mun salia, ja koko paikka oli ihan tyhjä! Siellä tais olla yksi nainen mun lisäksi. Illalla vietettiin kotona sitten tyttöjeniltaa, kun mun host-isä meni yöksi töihin. Syötiin herkkuja ja katottiin sellainen Disney-elokuva kuin "Tangled", joka taitaa olla suomeksi "Kaksin karkuteillä". Se oli tosi hyvä ja hauska! 

Eilen aamulla mulla alkoi kielikurssi. Siellä oli ihan hauskaa ja meillä oli kiva opettaja. Kurssin jälkeen näin toisen suomalaisen aupparin Tean Oxford Streetillä. Pyörittiin vähän aikaa kaupoissa, kunnes jatkettiin matkaa kohti London Bridgeä ja The Clink -vankilamuseota. Mentiin museoon yhdessä Emilian ja Emman kanssa. Pakko myöntää, että se paikka oli vähän karmiva. 

Museon jälkeen päätettiin mennä "yhille" jonnekin. Löydettiin tosi rento ravintola nimeltänsä The Slug and Lettuce! Se paikka oli niin kaunis kaikkine jouluvaloineen ja -kuusineen. Tarjoilijatkin oli mukavia!

 

   

Ruoan jälkeen kello oli sen verran vähän ja meillä oli niin hauskaa, että päätettiin lähteä vielä SOHOlle drinkeille. Keskustassa on nyt niin lämmin tunnelma, kun joka puolella on jouluvaloja. Pysähdyttiin varmaan jokaisten jouluvalojen luokse ottamaan kuvia :D

Eilinen ilta tyttöjen kanssa kruunasi koko viikon. Tänään aion olla vain kotona, ja valmistautua uuteen viikkoon :) 

Ensimmäinen viikko takana

Nyt on ensimmäinen kokonainen viikko takana. Oon ollut todella tyytyväinen siihen, että päätin lähteä au pairiksi. Mä nimittäin kaipasinkin Suomessa jotain tämänkaltaista kokemusta. Voin myös myöntää, että tekee ihan hyvää käydä mukavuusalueen ulkopuolella :)

Vietin perjantai-illan kävellen ympäriinsä tässä meidän lähellä, host-perheen kanssa kotona ja mun parhaan kaverin kanssa skypetellessä. Lauantain vietin keskustassa pyörien suomalaisten auppareiden kanssa. Oli aika helpottavaa puhua suomea tyttöjen kanssa ja kuulla muiden kokemuksia tästä au pairina olemisesta. Meillä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä. Lauantaina tajusin myös miten tota metroa käytetään! Sunnuntaina kävin vielä yksin seikkailemassa keskustassa. Kävelin monta tuntia katsellen nähtävyyksiä ja kierrellen kauppoja. Juteltiin myös mun perheen kanssa skypessä illalla. Kaiken tän lisäksi mä sain nukuttua univelkoja hyvin pois :)

Tässä vähän kuvia viikonlopulta...

Aika lentää siivillä

Ensimmäinen työviikko takana. Tuntuu siltä, että olisin ollut täällä jo useamman viikon. Maanantai ja tiistai tuntuivat menevän älyttömän hitaasti, mutta loput päivät ovat menneet tosi nopeasti. Varsinaista koti-ikävää ei vielä ole tullut, eikä ehkä tulekaan. Alkuviikosta kuitenkin iskän tai äidin sähköposteja lukiessa tuli automaattisesti kyyneleet silmiin. Muuten kaikki on mennyt hyvin. Itseäkin ihan ihmetyttää miten hyvin olen jo sopeutunut tänne!

Alkuviikosta oli myös vielä vaikeaa keksiä tekemistä vapaa-ajalle, ja vietin suurimman osan ajasta kännykällä tai koneella. Halusin päivittää omalle perheelle ja kavereille Suomeen millaista täällä on ollut. Nyt käytän lähes kaiken vapaa-ajan lukemiseen, perheen kanssa oleskeluun tai ulkona seikkailuun. Mulla on just kesken Veronica Rothin Divergent-kirja. Meidän lähellä pitäisi olla tänä vuonna valmistunut sali, minne ajattelin myös liittyä. Pitää käydä vain ensin etsimässä se :D

Jokainen päivä on mennyt edellistä paremmin ja sujuvammin. Tytön kanssa tullaan tosi hyvin juttuun, ja opitaan toisiltamme joka päivä jotain uutta. Tyttö on tarkkana mun ääntämisen kanssa, korjaa aina mun virheet ja pyytää toistamaan. Ensi viikolla mulla alkaa kielikoulu, joka on kerran viikossa. Toivon, että saisin tän vuoden aikana ne tyhmät kielioppivirheet pois englantia puhuessa.

Joka päivä syödään illallista yhdessä perheen kanssa. Illallinen on se hetki päivästä, jolloin vaihdetaan kuulumiset ja puhutaan siitä, kuinka kaikkien päivä on mennyt. Eilen uskalsin osallistua keskusteluun kunnolla, ja saatiin paljon juttua aikaan. Me aiotaan koristella meidän koko talo joulukoristeilla ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä joululomalla. Perhe haluaa viedä mut Skotlantiin ehkä jo joululomalla ja Bathiin ensi vuonna. Oon vieläkin niin onnellinen mun perheestä.

Tänään oli hyvä sää, ja mentiin ensimmäistä kertaa puistoon käymään. Tässä meidän ihan vieressä on ihana puisto, jossa on tosi iso leikki-alue. Tullaan viettämään siellä varmasti paljon aikaa.

Oon koko viikonlopun vapaalla, ja aion kierrellä mahdollisimman paljon keskustassa katsomassa nähtävyyksiä. Huomenna meen muiden suomalaisten au pairien kanssa joulumarkkinoille. Ihanaa tehdä vaihteeksi jotain oman ikäisten kanssa! :)

Perillä Lontoossa

Huh, en tiedä miten mä saisin kaiken tän kahden päivän aikana tapahtuneen kerrottua tässä yhdessä blogitekstissä. Eilen olin niin väsynyt, että menin heti vaan nukkumaan kun pääsin. Olin ihan uupunut jännityksestä, surusta, ilosta ja helpotuksesta. 

Lento meni ihan hyvin, lukuunottamatta yhtä epäilyttävän näköistä tyyppiä. Vessaan mennessä tää kaveri käveli pitkin käytävää ja tarkkaili kaikkia ihmisiä silmä kovana. Passintarkastuksestakaan hän ei aluksi meinannut päästä läpi. Ehkä mä olin vaan valppaana, kun Pariisissa oli tapahtunut ne terrori-iskut pari yötä aikasemmin. Kaiken lisäksi kyseinen lentokenttä minne laskeuduin oli osittain evakuoitu päivää aikaisemmin epäillyttävän laukun takia. Pääsin kuitenkin perille, ja näin mun perheen odotus-aulassa.

Heti perheen nähdessä multa vierähti kivi sydämeltä. Ne otti mut tosi hyvin vastaan, ja tunsin oloni samantien turvalliseksi heidän kanssaan. Pitkältä tuntuvan ajomatkan jälkeen me päästiin vihdoin kotiin ja pääsin purkamaan mun matkatalaukut. Mä tykkään mun uudesta kodista. Enhän mä sitä vielä kokonaan tunne, mutta se tuntuu jollakin tapaa jo ihan omalta.

Tedikin pääs mukaan matkaan :)

Syötiin vielä illallista perheen kanssa ennen nukkumaanmenoa, ja annoin mun Suomen tuliaiset heille. Äidin mielestä salmiakki maistui sekä suolaselle että makealle, ja reissumiestäkin oli aamulla enää vain yksi pala jäljellä :D Pääsin eilen vasta myöhään nukkumaan, mutta heräsin silti tänään aikaisin aamulla(johtuen varmaankin 2h aikaerosta Suomeen verrattuna). Aamulla autoin tyttöä syömisen kanssa ja kävin moikkaamassa opettajaa koululla.

Hain tytön keskipäivällä koulusta, tultiin kotiin suihkuun ja syömään. Syöminen meni yllättävän nopeasti, vaikka tyttö on vähän sellainen haaveilija-tyyppi. Koko päivä meni todella hyvin, ja mulla on just sopiva määrä työtä. Illat on suurimmalta osin vapaita, ja tänään kävin vähän kattelemassa lähiympäristöä.

Meillä on tosi hyvät kulkuyhteydet melkein mihin vain. Bussipysäkille kestää 2 minuuttia kävellä ja metrolle alle 5 minuuttia. Ainakin täällä riittää ihmisiä monesta eri kulttuurista, mikä on ihanaa! Sivukujille en kyllä lähtisi hortoilemaan, varsinkaan pimeällä. Pääkadulla on kuitenkin ihan turvallista kävellä. Ja olihan mun pakko käydä ostamassa vähän jotain tuttuja ruokia...

Täällä oli myös alennuksessa toi Arlan Skyr sen poistamisen takia

Ehdin vain pyörähtää kotona, kunnes lähdettiin perheen kanssa syömään ja ruokakauppaan. Mentiin Suomen citymarketin tai Prisman tapaiseen ruokakauppaan, mutta se oli vaan tosi paljon isompi. Kun ihmettelin siinä ääneen sen suuruutta niin tää äiti sano, että toi on ihan pieni siihen verrattuna missä ne yleensä käy... Voin vaan kuvitella, minkä kokonen se sitten on! :D

Nyt on aika käydä nukkumaan, koska aamulla on taas aikanen herätys. Tähän mennessä on ollut oikein mukavaa olla täällä, vaikka välillä käykin mun oma perhe mielessä. Yritän kuitenkin ajatella kaikesta mahdollisimman positiivisesti ja ottaa kaiken ilon irti tästä! :) Kaiken lisäksi on hauska nähdä sitten vähän ajan päästä, miten mun englannin kielen taito muuttuu täällä.