365 päivää

Apua miten tapahtumarikas vuosi mulla on ollut. Viime uudesta vuodesta tuntuu olevan jo tosi pitkä aika, ja paljon on asiat ehtinyt muuttua tässä vuoden aikana. Oon nähnyt ja kokenut vaikka mitä! Vielä tammikuussa en olisi osannut kuvitella lähteväni au pairiksi. Mulla oli kirjotukset tulossa, ja kaikki vielä ihan auki. Päätin jo abivuonna, että pidän välivuoden ja mietin jatko-opintoja ihan rauhassa. Halusin vain käydä töissä ja olla kavereiden kanssa. Viikonloput tuntuu edelleen niin paljon paremmilta ilman läksyjä tai lukemista.

Alkukesästä painoin valkolakin päähän ja sanoin "heipat" lukiolle. Oli vähän haikea olo jättää kaikki opettajat ja koulukaverit, mutta samaan aikaan olin aika helpottunut. Vihdoinkin ne reilut 75 kurssia ja kirjoitukset olivat takana. Vietin tosi paljon aikaa kavereiden kanssa, olin töissä ja pidin pari viikkoa lomaa. Näin loppuvuodesta syntyneenä viime kesä oli mulle ensimmäinen täysi-ikäisenä. Tuli heti paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä kaikkea. Unen määrä jäi aika vähäiseksi sillon, mutta jotenkin sitä jaksoi silti juosta paikasta toiseen :)

Tänä vuonna tuli myös reissattua aika paljon. Kesä-heinäkuussa lähdettiin parhaan kaverin kanssa Rodokselle lomalle. Meillä oli ihan mieletön hotelli, jossa oli kaikki mukavuudet. Kierrettiin viikko ympäri Rodosta, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin auringosta. Heti viikon auringonoton jälkeen suuntasin sukulaisille Ruotsiin viideksi päiväksi. Säät eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta päästiin me silti yhdeksi yöksi purjeveneelle. Marraskuussa tulin tänne Lontooseen ja viime viikolla käytiin siellä Espanjassa. Ensi vuodellekin on tulossa myös jonkin verran matkoja, mutta niistä myöhemmin lisää.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään suuria unelmia koulutukseen tai ammattiin liittyen. Oon yks niistä, jotka ei vieläkään tiedä mitä tehdä isona. Valkolakin päähän pistettyäni mulla oli koko maailma avoin. Piti vain päättää suunta mihin jatkaa seuraavaksi. En edes muista milloin mulle tuli mieleen idea aupparoinnista. Jossain vaiheessa kuitenkin uskalsin puhua siitä ääneen, ja sitten se olikin menoa. Liityin järjestöön(ilman järjestöä en olisi ikinä uskaltanut lähteä), ja lähetin kaikki tarvittavat liitteet sinne parin viikon sisällä. Eikä mennyt kauaa ennen kuin mulla olikin jo hostperhe tiedossa ja uusi matka alkamassa.

Halusin lähteä tänne vuodeksi, koska puoli vuotta kuulosti niin lyhyeltä ajalta. Haluan saada tästä ihan kaiken irti. En ikävöi Suomea kokonaisuutena, vaan joitakin pieniä asioita sieltä. Eilen aloin ihan yhtäkkiä ikävöimään Suomen luontoa. Mummin ja vaarin mökin järvimaisemaa ei voita mikään. Ikävöin myös lenkkeilyä siellä metsien ihmemaassa. Ikävöin mun parasta kaveria ja mun perhettä. Tää ikävä on vaan ihan erilaista kuin kuvittelin. Tää on sellasta positiivista ikävöntiä, joka unohtuu yhtä nopeasti kuin on mieleen tullutkin :)

Vuodelta 2015 en odottanut paljoa mitään eli en voi sanoa sen ylittäneen odotuksia. Se antoi kuitenkin kaikkensa, ja oli täynnä yllätyksiä. Tutustuin valtavaan määrään ihania ihmisiä ja koin ihan mielettömiä asioita. Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaa.

Happy New Year!