Kulttuurishokin voittaja

Pitkästä aikaa tunnen todellisen hyvänolon tunteen kaiken tän alakulosuuden keskellä. Jep, mulla on ollut ihan jäätävä koti-ikävä ja kulttuurishokki. Hassua tässä on se, että ne kummatkin tulivat vasta kolmen kuukauden kohdalla ja kestivät kuukauden verran. Aika on mennyt tasaista hidasta vauhtia eteenpäin ja olen ehtinyt suunnitella koko loppu elämäni ainakin sata kertaa uusiksi. Välillä on tosissaan tuntunut, ettei asiat järjesty ja on tehnyt mieli lähteä matkalaukkujen kanssa viivana tosta ovesta ulos. Tuntuu etten ole innostunut oikein mistään ja kotona olo on ollut ihan tuskaa, kun ei ole tiennyt miten päin sitä oikein olisi. En edes muista milloin viimeksi olisin aidosti hymyillyt hostien seurassa ennen tätä viikkoa. Olen ollut ihan uupunut ja poikki koko ajan eikä se ole johtunut ainoastaan työmäärästä. Olen meinannut repiä hiukset päästä jo pelkästä itkun ja kiukuttelun kuulemisesta.

Mutta asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Olen selvinnyt ehkä siitä pahimmasta ajasta, ja viimeistään nyt olen ylittänyt itseni. Eikä se olisi millään onnistunut ilman omaa perhettä, isovanhempia ja kaikkia ystäviä, joiden kanssa olen puhunut. Vietettiin viime viikolla pitkä juttutuokio Skypessä tyttöjen kanssa. Viimeksi ollaan nähty puolisen vuotta sitten tyttöporukalla, ja myös tällä kertaa sain olla mukana. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ihan kunnolla.

Kevät on virallisesti alkanut. Enään odotellaan vain niitä lämpimämpiä säitä ja lehtien tulemista puihin. Auringonpaiste tuntuu jo lämpimämmältä silloin, kun sitä näkee. Joka tapauksessa, paremmalla mielellä saan vietyä tämän viikon loppuun. Tänä keväänä puhaltaa taas ihan uudet tuulet!

Happy Valentine's Day

Elämähän on yhtä juhlaa! Ystävät ovat todella tärkeitä ja on ihan huippua, että niitä muistetaan omalla päivällä(Valentine's day on tosin hieman eri asia kuin suomalainen ystävänpäivä). Se tuki, jota olen täälläkin ollessa ystäviltäni saanut, on korvaamatonta. Ilman ystävien tukea en pystyisi tähän tai moneen muuhunkaan asiaan. Ystäville voi jakaa niin ilot kuin surutkin. Todellinen ystävyys voi syntyä ihan hetkessä ja kestää elämän loppuun saakka. On ihana omistaa monta hyvää ystävää ja tietää heidän olevan aina siellä, kun heitä tarvitsen. Kiitos siis kaikille ystävilleni <3

Ollaan Emilian kanssa vietetty ystävänpäivää eilen ja tänään. Eilen heti töiden päätyttyä säntäsin ulos ovesta ja tubella toiselle puolelle Lontoota. Niin kuin sanotaan, odottavan aika on pitkä. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen saavuin Emilian luokse ja mielialani parani kuin salaman iskusta. Käytiin syömässä illalliseksi sushia, joka muuten oli ehkä parasta mitä olen ikinä syönyt. Iltaa jatkettiin vielä yhdelle oikein hyväksi osoittautuneelle clubille. Aamupäivästä alettiin tekemään meille brunssia, jonka syöminen venyi lopulta muutamaan tuntiin. Ja koska englantilaiset talot ovat ihan jäätävän kylmiä, päätettiin pistää takkaan tuli. Yritys oli hyvä, mutta lopputuloksena oli vain kaksi osittain hiiltynyttä halkoa :D Tämä päivä meni siis vain syödessä, eilisistä riennoista palautuessa ja ihanan ystävän kanssa ollessa. 

Muuten mennyt viikko on hujahtanut todella nopeasti, vaikka jonkun verran takapakkia onkin taas tullut. Se alkuhuuma on nyt suurimmilta osin ohitse ja jotkut päivät tuntuvat todella uuvuttavilta. Onko tämä nyt sitten se kulttuurishokki, jota alussa kovasti kielsin kokevani? Ensimmäiset kuukaudet pystyin tekemään työt puoliteholla eivätkä huonosti nukutut yötkään olleet mikään ongelma. Nyt väsymys ja ikävä alkavat painaa jo todenteolla eli on ehkä ihan oikea aika lähteä lomalle. Muutaman tunnin päästä olisi tarkoitus nousta ylös sängystä ja lähteä kohti lentokenttää. Saa nähdä minkälainen olo mulla on lomalta palattaessa, kun jo nyt olisin 24 tunnin yöunien tarpeessa :D

Happy Pancake Day!

Täällä Englannissa vietetään tänään pannukakkupäivää. Oli pakko vähän googlettaa, että mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa, ja päivä muistuttaa ihan suomalaista laskiaistiistaita. Pullien tilalla ovat vain pannukakut ja pulkkamäen tilalla pannukakkujuoksut. Jopa täällä Lontoossa olisi mahdollisuus päästä seuraamaan pannukakkukisoja(jotka ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1445), mutta itse en kaupungille jaksa tänään lähteä. Ymmärtääkseni kisassa juostaan paistinpannujen kanssa ja esiliinat päällä. Ei me suomalaiset siis ihan sieltä hulluimmasta päästä olla... Päätin kuitenkin tehdä hosteille suomalaisia lettuja kermavaahdon ja hillon kera. Yleensähän se ensimmäinen lettu menee vähän pieleen, ja siitä ulkonäkö paranee sitten pikkuhiljaa. Onnistuin kuitenkin saamaan joka ikisen yksilön näyttämään juurikin siltä miltä halusinkin! Tuli oikein kauniin ruskeita ja pyöreitä lettuja tehtyä. 

Koko viikonloppu vietettiin Emilian kanssa vähän ympäri Lontoota. Shoppailtiin, käytiin museoissa, o2-areenalla ja laskiaispullilla Suomen merimieskirkolla. Syötiin ihan älyttömän hyvät jälkkärit The Slug and Lettucessa teen kera. Käveltiin Green Parkissa ja nähtiin kevään ensimmäiset narsissit! Siellä mä kiljahtelin ilosta niiden kukkasten takia. Ilma on vielä aika viileä, ja viikonloppuna oli oikea myrsky. Tuuli niin, että piti melkein vaakatasossa kulkea eikä sateenvarjolla olisi tehnyt tuolla yhtään mitään. Taivas aukesi sunnuntai-iltana ja vettä tuli ihan kaatamalla. Muutama salamakin tuli nähtyä. Tänään on ollut jo todella nätti päivä. Ilma voisi vaan nyt mun puolesta vähän lämmetä niin saisi vaihdettua lopullisesti tuulitakkiin.

Sekä tällä että ensi viikolla on sen verran menoa ja vilskettä, että saa nähdä milloin kerkeän taas kirjoittelemaan. Innolla odotan jo viikonloppua, vaikka nythän on vasta tiistai. Perjantaina suunnataan mahdollisesti Lontoon yöelämään ja sunnuntaina kahdeksan aikoihin aamulla mulla lähtee kone kohti Italiaa. Odotan lomaa jo kuin kuuta nousevaa. Ja onhan mun pakko myöntää sekin, että ihanaa päästä välillä pois täältä. "Lapseton" viikko kuulostaa ihan mielettömän hyvältä just nyt, vaikka tosta pienestä ihan hirveästi tykkäänkin :)

Suomitytöt & Madame Tussauds

Huhheijaa, sinne meni taas yksi viikko! Tällä kertaa se vain sujahti ohi. Arki meni normaalisti töissä ja viikonloppu kaupungilla. Lauantai aamupäivä meni kielikurssilla ja iltapäivä Emman kanssa lounaalla. Eilen käytiin vielä Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Paikka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Ne nuket oli niin aidon näköisiä! Suosittelen siis ehdottomasti käymään siellä, jos joku on Lontooseen tulossa. Kannattaa kuitenkin varautua jonottamaan sisäänpääsyä. Huomattiin, että lauantaina iltapäivällä jono oli huomattavasti lyhyempi kuin sunnuntaina aamupäivästä.

Eilen illalla oli aika sanoa heipat Emmalle, jonka kotiinpaluu on jo ihan lähellä. On turha puhua jäähyväisistä, vaikka pitkä aikahan tässä vierähtää ennen kuin seuraavan kerran nähdään. Mä luulin, että täällä ei tarvitse hyvästellä ketään vuoteen. Olin kuitenkin todella väärässä. Lontoo on kaupunki, missä ihmiset vaihtuu jatkuvasti. Ihmisiä tulee ja menee koko ajan. Osa palaa tänne loman merkeissä, osa palaa jäädäkseen. Osa taas ei palaa lainkaan takaisin.

Täällä olen ymmärtänyt paremmin sen, kuinka paljon ihmiset liikkuu ympäri maailmaa. Välillä tuntuu, ettei mikään tai kukaan pysy paikoillaan. Jo pelkästään kielikurssilla vaihtuu melkein viikottain ihmiset. Kaikilla meillä on ihan eri taustat, kotimaat ja syyt olla täällä. Iästä puhumattakaan. Silti ollaan jokainen päätetty valita sama maa ja sama kaupunki. Miksi? Suurin osa on tullut tänne oppimaan englantia. Mutta niin kuin meidän kielikurssin opettaja sanoo, Lontoo on ehkä huonoin kaupunki tulla harjoittamaan englannin kielen taitoa. Voi olla, että meidän opettaja on oikeassa. On päiviä, jolloin englannin kuuleminen jää äärimmäisen vähäiseksi. Ja mikä brittiaksentti? Mikä se semmoinen on?

Tähän kaupunkiin on silti helppo rakastua. Se voi käydä ihan parissa päivässä tai viedä monta kuukautta. Alan vasta nyt tajuta, kuinka suuri ja ihmeellinen Lontoo onkaan. Ja mikä parasta, mulla on aikaa koluta kaikki museot, kahvilat, puistot ja kadut ihan rauhassa. Sekä kokea kaikki vuodenajat. Nähdä, miten Lontoo puhkeaa keväiseen kukkaan ja miten se syksyllä tiputtaa lehdet puista päästäen samalla syysmyrskyt valloilleen. Miten päivät pitenevät ja sitten taas lyhenevät. 

Mä ehdin varmasti vielä tavata niin uusia kuin vanhojakin ystäviä. Joudun myös todennäköisesti sanomaan monet hyvästit. Tiedä sitten, tekeekö ne musta vahvemman vai heikomman. Tätä tunnetta ei voi kuitenkaan sanoin kuvailla. Mä jollakin oudolla tapaa nautin tästä jatkuvasti liikkeellä olosta ja täysin uusiin tilanteisiin joutumisesta. Mä haluan koko ajan lisää. Välillä haluaisin lähteä vieläkin pidemmälle, jonnekin maailman toiselle puolen. Ja välillä taas palata kotiin Suomeen. Mä uskallan haaveilla ja suunnitella, vaikka parin päivän kuluttua mulla saattaakin olla jo ihan täysin uudet kuviot mielessä.

Arjen pienet ilot

En tiedä mitä taikasieniä mulle on täällä syötetty, mutta oon ollut yhtä hymyä jo yli viikon! Kaikki arjen pienetkin asiat ovat saaneet mut ihan onnesta sekaisin. Tällä viikolla oon ottanut tosin myös vähän rennommin kuin yleensä. En keksi parempaa tapaa aloittaa päivää kuin mennä pitkään kuumaan kylpyyn. Tai mikä sen rentouttavampaa kuin vetää villikset jalkaan ja painua keskellä päivää päikkäreille. Kuulostaa aika pieniltä asioilta, mutta täällä niistä osaa nauttia todella paljon.

Tää on ollut totaalinen irtiotto kaikesta; Suomesta, kavereista ja perheestä. Vaikka Suomessa kaikki onkin tuttua ja turvallista, niin en silti osaa kuvitella palaavani kotiin vielä pitkään aikaan. Mä rakastan tota tyttöä, sen hymyä ja kaikkia ihania juttuja. Oon aina tykännyt touhuta lasten kanssa, mutta tää tuntuu ihan erilaiselta. Koskaan aikaisemmin en oo ollut näin paljon mukana jonkun pienen elämässä. Se on niin ihana tunne, kun toi tyttö kiipeää syliin, painaa pään olkapäälle ja rutistaa kovaa.

Joka päivä sellanen hyvänolontunne valtaa mun koko kehon. Jotenkin asiat vaan loksahtelee paikoilleen, ja kaikesta tulee helpompaa. Suomessa en pystynyt kuvittelemaan tulevaisuutta oikein missään koulussa tai ammatissa. Nyt ideoita satelee joka puolelta, ja mulla tulee olemaan valinnanvaikeus edessä. Haluaisin tehdä ja kokea kaikkea. Ja seikkailla vähän siellä sun täällä. Valitettavasti vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja vuodessa liian vähän päiviä. Sen takia pitää tehdä valintoja. Onneksi vielä ei kuitenkaan ole niiden aika, vaan saan nauttia elämästä täällä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Mun loma alko just NYT.

Elämä on ihanaa

Eilen mulla tuli kuukausi täyteen täällä Lontoossa! Neljä viikkoa sitten olin vielä aika hukassa rutiineista, tavoista ja työtehtävistä. Pikku hiljaa oon tottunut kaikkeen, ja oppinut nauttimaan erilaisesta elämäntavasta kuin mihin olin aiemmin tottunut. En ole itse kokenut kärsiväni kulttuurishokista vieläkään. Koti-ikävää ei myöskään kerkeä täällä oikein edes tuntea. Yritän kokea mahdollisimman paljon, ja liikkua kodin ulkopuolelle oman jaksamisen mukaan. Välillä tuntuu, että lähdin Suomesta monta kuukautta sitten. Välillä se päivä tuntuu eiliseltä.

Viikonloput tuntuvat paljon paremmilta täällä kuin Suomessa. Syynä saattaa olla se, että viisi päivää putkeen 3,5-vuotiaan kanssa vie välillä voimia aika paljon. Tykkään silti olla täällä, ja autan mielelläni myös viikonloppuisin kotona ollessa mun hostvanhempia kaikessa. Viikonloput yritän kuitenkin ensisijaisesti pyhittää kavereille, nähtävyyksille ja shoppailulle. Viikonlopun voimin jaksan taas tämän viikon ihan ongelmitta. Pyörin viikonlopun taas keskustassa, ja nautin vaan elämästä. Mulla alkaa perjantaina kahden viikon loma, jonka aion viettää hostien ja kavereiden kanssa. Kielikurssistakin on kolmen viikon tauko eli saan nukkua lauantaisin pitkään!