Kolmen viikon hulinat

Apua, kolmessa viikossa on tapahtunut niin paljon etten tiedä mistä oikein alottaisin! Maaliskuun loppupuolella vietettiin Emilian kanssa viimeinen yhteinen päivä yhdessä ja tytöt tulivat moikkaamaan mua Suomesta muutamaksi päiväksi. Juuri ennen pääsiäistä jätin ensimmäisen hostperheeni ja vietin yön lentokentällä odottaen lentoani Ruotsiin. Muutama päivä sitten palasin takaisin Englantiin ja samalla uuteen hostperheeseeni. Aikaa ei hirveästi ole ollut kirjoitella eli nyt joudun palaamaan ajassa vähän taakse päin ja yrittää muistella mitä kaikkea mitä on tapahtunut muutamassa viikossa.

Emilian viimeisenä viikonloppuna käytiin Sky Gardenissa, Neal's Yardilla ja Suomen merimieskirkolla pääsiäismyyjäisissä. Sky Garden sijaitsee Lontoon keskustassa ihan Monumentin läheisyydessä. Paikka oli todella hieno ja sisäänpääsy ilmainen. Vasta sieltä 155 metrin korkeudesta ymmärsi, kuinka suuri Lontoo oikeasti on. Talot jatkuvat silmänkantamattomiin. Aurinkoisena päivänä näkymät olisivat voineet olla ehkä vieläkin vähän paremmat. Sky Gardenin jälkeen käytiin Neal's Yardilla. Neal's Yard on värikäs sisäpiha, myös Lontoon keskustassa. Se on pieni, mutta kaunis. Jätin noin puolet tavaroistani Suomen merimieskirkolle samalla, kun käytiin pääsiäismyyjäisissä. Meidän ilta päättyi lopulta sohoon, jossa käytiin ihan vaan yhillä.

Seuraavana päivänä heräsin aikaisin aamulla ja lähdin Heathrow'lle tyttöjä vastaan. Oli niin ihana saada kavereita tänne muutamaksi päiväksi. Kierreltiin ympäri keskustaa ja ehdittiin käydä vaikka missä. Eikä mulle niillä nähtävyyksillä niinkään ollut mitään väliä, kunhan vaan sain olla itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Aika meni ihan liian nopeasti, ja maanantai-iltana hyvästelin tytöt itku silmässä. Onneksi olin enään vain kaksi päivää töissä ennen varsinaista lomaani.

Viimeiset työpäivät menivät samalla Angelin kanssa ollessa ja omia tavaroita pakkaillessa. Keskiviikkona edellinen hostperheeni heitti mut lentokentälle odottamaan aikaista aamulentoani. Jäähyväiset perheen kanssa eivät olleet mitenkään kummoiset. Sanottiin vaan hei hei ja halattiin. Seuraavat kuusi tuntia istuin lentokentällä ja mietin menneitä kuukausia ensimmäisessä hostperheessäni. Tuntui kuin suuri taakka olisi pudonnut harteilta. Olin selvinnyt viimeiset viikot perheessä sinnittelemällä, ja vihdoinkin sain taas hengittää. Olin myös stressannut niin paljon, että mun koko keho oli mennyt ihan sekaisin kaikesta.

Ruotsiin meno osui niin oikeaan aikaan kuin vain mahdollista. Vietin reilu viikon sukulaisillani Tukholmassa. Nukuin jättimäiset univelkani pois ja söin paljon herkkuja. Yritin pitää ajatuksia kaikkialla muualla kuin aupparoinnissa ja uudessa hostperheessäni. Olin ihan onneni kukkuloilla päästessäni kävelemään metsään ja nauttimaan luonnosta. En ole aiemmin tajunnut, kuinka huono ilma Lontoossa on pohjoismaihin verrattuna. Teki niin hyvää hengittää raikasta ilmaa.

Viimeisinä lomapäivinä Englantiin paluu kaivautui pakosti mieleen ja jännitys alkoi kasvaa. Tiesin jo kokemuksesta, että alku tulee olemaan todennäköisesti se vaikein kohta. Pitää opetella kaikki uudestaan ja tottua kaikkeen uuteen. Ensimmäisessä perheessä alku meni tosta noin vaan, koska olin niin innostunut kaikesta. Nyt sitä alkuhuumaa ei enään ole. Käynti mukavuusalueen puolella oli samalla sekä hyvä että huono idea. Sain levättyä ja kerättyä voimia, mutta nyt ikävöin läheisten luo kaksi kertaa enemmän. En tiedä, miten tämän koko alun voisi kuvailla.

Muutin St. Albansiin, joka on tosi kaunis kaupunki katedraaleineen kaikkineen. Kevätkin on tullut tänne ihan rytinällä ja lämpötilat samalla nousseet. Puihin ja puskiin on alkanut tulemaan jo lehdet. Asutaan vielä ihan suuren puiston vieressä ja perhekin on mukava. Jokin on silti muuttunut. Tosin, mulla ei vielä ole alkanut arki ja raja vapaa-ajan ja töiden välillä on olematon. En silti odottanut uuden alun olevan näin rankkaa. Yritän pitää itseni positiivisena, mutta se on ihan äärettömän vaikeaa. Toivottavasti ensi viikolla arjen alkaessa asiat kääntyisivät parempaan suuntaan ja olo vähän helpottuisi.

365 päivää

Apua miten tapahtumarikas vuosi mulla on ollut. Viime uudesta vuodesta tuntuu olevan jo tosi pitkä aika, ja paljon on asiat ehtinyt muuttua tässä vuoden aikana. Oon nähnyt ja kokenut vaikka mitä! Vielä tammikuussa en olisi osannut kuvitella lähteväni au pairiksi. Mulla oli kirjotukset tulossa, ja kaikki vielä ihan auki. Päätin jo abivuonna, että pidän välivuoden ja mietin jatko-opintoja ihan rauhassa. Halusin vain käydä töissä ja olla kavereiden kanssa. Viikonloput tuntuu edelleen niin paljon paremmilta ilman läksyjä tai lukemista.

Alkukesästä painoin valkolakin päähän ja sanoin "heipat" lukiolle. Oli vähän haikea olo jättää kaikki opettajat ja koulukaverit, mutta samaan aikaan olin aika helpottunut. Vihdoinkin ne reilut 75 kurssia ja kirjoitukset olivat takana. Vietin tosi paljon aikaa kavereiden kanssa, olin töissä ja pidin pari viikkoa lomaa. Näin loppuvuodesta syntyneenä viime kesä oli mulle ensimmäinen täysi-ikäisenä. Tuli heti paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä kaikkea. Unen määrä jäi aika vähäiseksi sillon, mutta jotenkin sitä jaksoi silti juosta paikasta toiseen :)

Tänä vuonna tuli myös reissattua aika paljon. Kesä-heinäkuussa lähdettiin parhaan kaverin kanssa Rodokselle lomalle. Meillä oli ihan mieletön hotelli, jossa oli kaikki mukavuudet. Kierrettiin viikko ympäri Rodosta, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin auringosta. Heti viikon auringonoton jälkeen suuntasin sukulaisille Ruotsiin viideksi päiväksi. Säät eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta päästiin me silti yhdeksi yöksi purjeveneelle. Marraskuussa tulin tänne Lontooseen ja viime viikolla käytiin siellä Espanjassa. Ensi vuodellekin on tulossa myös jonkin verran matkoja, mutta niistä myöhemmin lisää.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään suuria unelmia koulutukseen tai ammattiin liittyen. Oon yks niistä, jotka ei vieläkään tiedä mitä tehdä isona. Valkolakin päähän pistettyäni mulla oli koko maailma avoin. Piti vain päättää suunta mihin jatkaa seuraavaksi. En edes muista milloin mulle tuli mieleen idea aupparoinnista. Jossain vaiheessa kuitenkin uskalsin puhua siitä ääneen, ja sitten se olikin menoa. Liityin järjestöön(ilman järjestöä en olisi ikinä uskaltanut lähteä), ja lähetin kaikki tarvittavat liitteet sinne parin viikon sisällä. Eikä mennyt kauaa ennen kuin mulla olikin jo hostperhe tiedossa ja uusi matka alkamassa.

Halusin lähteä tänne vuodeksi, koska puoli vuotta kuulosti niin lyhyeltä ajalta. Haluan saada tästä ihan kaiken irti. En ikävöi Suomea kokonaisuutena, vaan joitakin pieniä asioita sieltä. Eilen aloin ihan yhtäkkiä ikävöimään Suomen luontoa. Mummin ja vaarin mökin järvimaisemaa ei voita mikään. Ikävöin myös lenkkeilyä siellä metsien ihmemaassa. Ikävöin mun parasta kaveria ja mun perhettä. Tää ikävä on vaan ihan erilaista kuin kuvittelin. Tää on sellasta positiivista ikävöntiä, joka unohtuu yhtä nopeasti kuin on mieleen tullutkin :)

Vuodelta 2015 en odottanut paljoa mitään eli en voi sanoa sen ylittäneen odotuksia. Se antoi kuitenkin kaikkensa, ja oli täynnä yllätyksiä. Tutustuin valtavaan määrään ihania ihmisiä ja koin ihan mielettömiä asioita. Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaa.

Happy New Year!