Perillä Lontoossa

Huh, en tiedä miten mä saisin kaiken tän kahden päivän aikana tapahtuneen kerrottua tässä yhdessä blogitekstissä. Eilen olin niin väsynyt, että menin heti vaan nukkumaan kun pääsin. Olin ihan uupunut jännityksestä, surusta, ilosta ja helpotuksesta. 

Lento meni ihan hyvin, lukuunottamatta yhtä epäilyttävän näköistä tyyppiä. Vessaan mennessä tää kaveri käveli pitkin käytävää ja tarkkaili kaikkia ihmisiä silmä kovana. Passintarkastuksestakaan hän ei aluksi meinannut päästä läpi. Ehkä mä olin vaan valppaana, kun Pariisissa oli tapahtunut ne terrori-iskut pari yötä aikasemmin. Kaiken lisäksi kyseinen lentokenttä minne laskeuduin oli osittain evakuoitu päivää aikaisemmin epäillyttävän laukun takia. Pääsin kuitenkin perille, ja näin mun perheen odotus-aulassa.

Heti perheen nähdessä multa vierähti kivi sydämeltä. Ne otti mut tosi hyvin vastaan, ja tunsin oloni samantien turvalliseksi heidän kanssaan. Pitkältä tuntuvan ajomatkan jälkeen me päästiin vihdoin kotiin ja pääsin purkamaan mun matkatalaukut. Mä tykkään mun uudesta kodista. Enhän mä sitä vielä kokonaan tunne, mutta se tuntuu jollakin tapaa jo ihan omalta.

Tedikin pääs mukaan matkaan :)

Syötiin vielä illallista perheen kanssa ennen nukkumaanmenoa, ja annoin mun Suomen tuliaiset heille. Äidin mielestä salmiakki maistui sekä suolaselle että makealle, ja reissumiestäkin oli aamulla enää vain yksi pala jäljellä :D Pääsin eilen vasta myöhään nukkumaan, mutta heräsin silti tänään aikaisin aamulla(johtuen varmaankin 2h aikaerosta Suomeen verrattuna). Aamulla autoin tyttöä syömisen kanssa ja kävin moikkaamassa opettajaa koululla.

Hain tytön keskipäivällä koulusta, tultiin kotiin suihkuun ja syömään. Syöminen meni yllättävän nopeasti, vaikka tyttö on vähän sellainen haaveilija-tyyppi. Koko päivä meni todella hyvin, ja mulla on just sopiva määrä työtä. Illat on suurimmalta osin vapaita, ja tänään kävin vähän kattelemassa lähiympäristöä.

Meillä on tosi hyvät kulkuyhteydet melkein mihin vain. Bussipysäkille kestää 2 minuuttia kävellä ja metrolle alle 5 minuuttia. Ainakin täällä riittää ihmisiä monesta eri kulttuurista, mikä on ihanaa! Sivukujille en kyllä lähtisi hortoilemaan, varsinkaan pimeällä. Pääkadulla on kuitenkin ihan turvallista kävellä. Ja olihan mun pakko käydä ostamassa vähän jotain tuttuja ruokia...

Täällä oli myös alennuksessa toi Arlan Skyr sen poistamisen takia

Ehdin vain pyörähtää kotona, kunnes lähdettiin perheen kanssa syömään ja ruokakauppaan. Mentiin Suomen citymarketin tai Prisman tapaiseen ruokakauppaan, mutta se oli vaan tosi paljon isompi. Kun ihmettelin siinä ääneen sen suuruutta niin tää äiti sano, että toi on ihan pieni siihen verrattuna missä ne yleensä käy... Voin vaan kuvitella, minkä kokonen se sitten on! :D

Nyt on aika käydä nukkumaan, koska aamulla on taas aikanen herätys. Tähän mennessä on ollut oikein mukavaa olla täällä, vaikka välillä käykin mun oma perhe mielessä. Yritän kuitenkin ajatella kaikesta mahdollisimman positiivisesti ja ottaa kaiken ilon irti tästä! :) Kaiken lisäksi on hauska nähdä sitten vähän ajan päästä, miten mun englannin kielen taito muuttuu täällä.