St Patrick's Day

Nyt vaihtuu viikot rytinällä taas! Vietettiin ihanan rentouttava viikonloppu Emilian kanssa. Se olikin sitten viimeinen laatuaan, koska viikon päästä meidän tiet erkanee ja seuraavan kerran nähdään vasta muutaman kuukauden päästä. Hauskaa meillä kuitenkin oli ja paljon ehdittiin taas nähdä yhden viikonlopun aikana.

Perjantaina heti töiden loputtua säntäsin metroon ja metrosta junaan kohti Kingstonia. Käytiin syömässä libanonilaisessa ravintolassa ennen illan rientoja. Yleensä syön ihan mitä vain ja tykkään maistaa uusia ruokia. Libanonilainen salaattikastike ja säilötyt vihannekset eivät kuitenkaan oikein olleet mun makuun. Wrapit olivat todella hyviä, ja niitä olisin voinut syödä jopa enemmän. Syömisen jälkeen käytiin pyörähtämässä myös baarissa, mutta jotenkin se meno ei tempaissut meitä mukaansa tällä kertaa. Lopulta päätettiin lähteä nukkumaan ja herätä aamulla pirteänä. Se oli mielettömän hyvä idea, koska lauantaina oltiin pirteitä ja hyvävointisia.

Lauantaina ja sunnuntaina ulkona tuntui jo ihan keväältä! Aurinko lämmitti niin paljon, että olisi pärjännyt ehkä vähän vähemmilläkin vaatteilla. Suunnattiin kumpanakin päivänä keskustaan shoppailemaan ja ihmettelemään. Sunnuntaina täällä vietettiin Pyhän Patrickin päivää, jonka takia Lontoossa oli järjestetty paraati ja festarit. St Patrick's day on sekä Irlannin kansallispäivä että suojeluspyhimys Pyhän Patrickin muistopäivä. Käveltiin festari-alueen läpi, missä oli paljon ihmisiä pukeutuneena vihreään ja osalla oli poskessa kolmipäinen apila maalattuna. Kaikki olivat niin ilosia ja hyvällä tuulella siellä, että se hyväntuulisuus tarttui pakosti itsellekin! Todettiin Emilian kanssa kummatkin moneen kertaan, kuinka ihanaa elämä täällä on varsinkin nyt keväällä.

Aurinkoisuus jatkui eiliseen saakka ja mentiin iltapäivällä Angelin kanssa puistoon. Siitä puistossa käymisestä osasi itsekin nauttia ihan eri tavalla, kun oli niin lämmin. Hyvin pärjäsi tuulitakilla. Tällä viikolla olen vain neljä päivää töissä ja koko viikonlopun taas menossa kaupungilla. Vihdoinkin pääsen käymään Sky Gardenissa ja näkemään mun kavereita, jotka tulevat Suomesta tänne lomalle! Päivät pitenevät jo kovaa vauhtia. Tässä pitää alkaa varmaan tekemään to do-listaa keväälle ja kesälle, kun täällä sitä näkemistä riittää. Ensi viikon loppupuolella lähden viettämään pääsiäislomaa Ruotsiin sukulaisille, jonka jälkeen alkaakin uusi arki uudessa ympäristössä.

Normaali arkipäivä

Halusin nyt kirjoittaa minkälaisia mun arkipäivät tässä perheessä yleensä ovat. Kaikki päivät ovat toki erilaisia, mutta aikataulultaan etenevät samalla tavalla päivästä toiseen.

7.50 Herätys

Aamuisin tykkään vetää vain hupparin päälle ja lökärit jalkaan. Tukan pistän vain nopeasti ponnarille tai nutturalle. Myönnän, että aina ei tule edes hiuksia harjattua tai peiliin katsottua ennen töiden aloittamista. Hampaiden pesun jälkeen aloitan työt.

8.00 Alkaa työt

Joskus työt alkavat tasalta ja välillä vasta varttia yli. Töiden alkaminen riippuu ihan hostperheen heräämisestä ja aamutoimista. Aamuisin autan Angelia syömisessä, hampaiden pesussa ja ulkovaatteiden pukemisessa. Aamupalassa(puurossa) menee noin 20-30min, jonka aikana ehdin sanoa ehkä 100 kertaa "eat your porridge" "take your spoon" tai jotakin vastaavaa. Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että olen opettanut Angelin syömään ja pukemaan itse. Tänne tullessa likkaa syötettiin ja höösättiin kaikessa. Selvää edistymistä on siis tapahtunut!

8.50-11.45 Vapaa-aika

Angelin lähtiessä kouluun alkaa päivän ensimmäinen vapaa-aika. Useimmiten vietän mun aamuvapaat höyryävässä kylvyssä, pyykkiä pesten, jotain pieniä kotitöitä tehden, blogia kirjoittaen tai Netflixiä katsoen. Talossa ei yleensä ole aamuisin muita kuin minä ja opiskelijapojat, joten täällä on aika hiljaista.

11.45-15.30 Työt jatkuu

Varttia vaille 12 lähden hakemaan Angelia koulusta, joka on ihan parin minuutin kävelymatkan päässä meidän talosta. Kotiin tullessa Angel käy suihkussa tai kylvyssä, jonka jälkeen kuivataan hiukset. Suihkun jälkeen alkaa taistelu lounaan kanssa. Samat lauseet toistuvat myös lounaan kanssa - "eat your food" "take your fork/spoon" "sit properly". Neiti on kova haaveilemaan ja puhumaan, joten välillä syömisen kanssa kestää ikuisuus. On myös päiviä, jolloin melkein itku silmässä syötän Angelille viimeiset haarukalliset lautaselta.

15.30-18.00 Angel päiväunille

Itse vierastan vieläkin hostperheen nukkumaanmenoaikoja ja Angelin muutaman tunnin päiväunia. Angel menee nukkumaan puoli neljän aikaan, jolloin saan itse touhuta talossa omia juttujani vanhempien kotiintuloon saakka. Useimmiten siivoan meidän leikkien jälkiä, tiskaan, siivoan omaa huonetta, luen kirjaa tai teen jotakin kehittävää.

18.00 Hostit tulevat kotiin

Noin kuudesta eteenpäin mulla alkaa päivän toinen vapaa-aika, joka kestääkin koko illan. Angel herää/herätetään päiväunilta seitsemän tai kahdeksan aikoihin illalla. Vietän illat joko hostien kanssa tai yksin. Yritän monesti mennä nukkumaan yhdeksän aikoihin, joka jää aina pelkäksi unelmaksi hostien erilaisen vuorokausirytmin takia. Usein pääsen nukkumaan puolenyön aikaan, jolloin talo rauhoittuu ja hostit menevät nukkumaan. Välillä olen nukkunut korvatulpilla, mutta nekin ovat alkaneet tuntua inhottavilta korva tyynyä vasten.

Jotkut ovat saattaneet miettiä, että miltä tuntuu viettää vapaa-aikaa ja olla töissä samassa paikassa. Valotan omalta osaltani tätä tilannetta. Ensimmäisinä viikkoina en edes ajatellut asiaa, koska au pairin työ ei tuntunut vielä niin paljoa työltä. Enemmän keskityin siihen, että tunsin olevani kotona tässä talossa. Parin kuukauden jälkeen aloin tuntea jo eron työn ja vapaa-ajan välillä. Tunsin tarvitsevani kumpaakin sekä vapaa-aikaa että töitä. Oli ihana nähdä kavereita viikonloppuisin, mutta oli myös kiva tehdä viikolla töitä ja viettää aikaa Angelin kanssa. Nyt tunnen enemmän tarvetta vapaa-ajalle kuin työlle. Johtuu varmaan jatkuvasta väsymyksestä. Olen ihan eritavalla sidottuna perheeseen au pairina kuin, että asuisin muualla ja kävisin vain kodinhoitajana perheessä. Iltavapaina vietän paljon aikaa hostien kanssa, koska töiden jälkeen olen usein aika loppu eikä aika oikein riitä kaupungilla käymiseen. Tykkään iltaisin myös sulkeutua omaan huoneeseeni ja "omaan rauhaan", koska sitä on alkanut kaivata koko ajan vain enemmän. Omaan huoneeseen sulkeutuminen on ehkä pahin virhe mitä voi tehdä toisessa perheessä asuessa. Lopputulos on siis se, että välillä tunnen olevani pahasti jumissa tässä talossa enkä haluaisi kuulla kenenkään muun ihmisen ääntä omalla vapaa-ajallani(lapsen itku on pahin). Joskus en taas ajattele asiaa ollenkaan ja annan asioiden mennä niin kuin menevät. Jokainen päivä on tässäkin tapauksessa erilainen.

Olen viimeaikoina ollut tyytymätön tilanteeseeni täällä, joten otin noin pari viikkoa sitten itseäni niskasta kiinni ja aloin suunnittelemaan jatkoa uusiksi. Vaihdan maisemia kahden viikon päästä, mutta pysyn edelleen Suur-Lontoon alueella. Ensimmäisessä perheessä tulen viettämään yhteensä lähes viisi kuukautta. Mikä saa minut sitten vaihtamaan hostperhettä tässä vaiheessa? Syitä on monia ja kirjoitan niistä varmasti myöhemmin, kun asiat ovat tasoittuneet eivätkä enään niin "tulenarkoja" :)

Kulttuurishokin voittaja

Pitkästä aikaa tunnen todellisen hyvänolon tunteen kaiken tän alakulosuuden keskellä. Jep, mulla on ollut ihan jäätävä koti-ikävä ja kulttuurishokki. Hassua tässä on se, että ne kummatkin tulivat vasta kolmen kuukauden kohdalla ja kestivät kuukauden verran. Aika on mennyt tasaista hidasta vauhtia eteenpäin ja olen ehtinyt suunnitella koko loppu elämäni ainakin sata kertaa uusiksi. Välillä on tosissaan tuntunut, ettei asiat järjesty ja on tehnyt mieli lähteä matkalaukkujen kanssa viivana tosta ovesta ulos. Tuntuu etten ole innostunut oikein mistään ja kotona olo on ollut ihan tuskaa, kun ei ole tiennyt miten päin sitä oikein olisi. En edes muista milloin viimeksi olisin aidosti hymyillyt hostien seurassa ennen tätä viikkoa. Olen ollut ihan uupunut ja poikki koko ajan eikä se ole johtunut ainoastaan työmäärästä. Olen meinannut repiä hiukset päästä jo pelkästä itkun ja kiukuttelun kuulemisesta.

Mutta asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Olen selvinnyt ehkä siitä pahimmasta ajasta, ja viimeistään nyt olen ylittänyt itseni. Eikä se olisi millään onnistunut ilman omaa perhettä, isovanhempia ja kaikkia ystäviä, joiden kanssa olen puhunut. Vietettiin viime viikolla pitkä juttutuokio Skypessä tyttöjen kanssa. Viimeksi ollaan nähty puolisen vuotta sitten tyttöporukalla, ja myös tällä kertaa sain olla mukana. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ihan kunnolla.

Kevät on virallisesti alkanut. Enään odotellaan vain niitä lämpimämpiä säitä ja lehtien tulemista puihin. Auringonpaiste tuntuu jo lämpimämmältä silloin, kun sitä näkee. Joka tapauksessa, paremmalla mielellä saan vietyä tämän viikon loppuun. Tänä keväänä puhaltaa taas ihan uudet tuulet!

Suuria ja pieniä ajatuksia

Viime viikonloppuna bussin ikkunasta ulos katsoessa mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mikään ei pidä mua enään paikallaan. Lukion jälkeinen vapaus tuntuu edelleen hyvältä. Saan tehdä päätökset ihan itse, ja tehdä elämästäni omanlaiseni matkan.

Ideoita ja aikaa löytyy vaikka kuinka paljon, mutta silti mieli vetää kahteen eri suuntaan. Välillä mieli haluaa palata Suomeen ja pysyä siellä läheisten luona. Mua vedetään osittain takaisin sinne mukavuusalueelle, joka muodostuu (ajatuksena) pelkästä sukulaisten luona vierailusta ja kavereiden kanssa kahvittelusta. Okei, Suomeen liittyisi paljon muutakin. Todellisuudessa mua odottaisi siellä karu arki töissä. Todennäköisesti juoksisin siinä töiden lomassa näkemässä sitä, tätä ja tota kaveria sekä yrittäisin epätoivoisesti ehtiä myös salille maximissaan pari kertaa viikossa. Ja tarkemmin ajatellen, elämä Suomessa saattaisi tuntua vielä liian tutulta näiden muutaman kuukauden jälkeen. 

Toisinaan mun mieli haluaa pysyä ulkomailla, nähdä maailmaa ennen jatko-opiskelua ja oppia tuntemaan eri kulttuureja paremmin. Kyseessä on se mielen toinen puoli, joka käy myös mukavuusalueen ulkopuolella ja tykkää ottaa haasteita vastaan. Välillä olen ihan hukassa näiden eri ajatusten kanssa. Tässä on vain opeteltava yhdistämään nämä kaksi eri mielen suuntaa toisiinsa, jotta saisi jotain järkevää aikaan. 



Eniten auttaa, kun ajattelen eläväni päivä kerrallaan. En pysty vielä tietämään missä olen kuukauden tai saati sitten vuoden päästä. Enhän mä vielä vuosikaan sitten tiennyt missä tulen olemaan nyt. Mutta täällähän minä. Lontoossa. Lähes 9 miljoonan asukkaan kaupungissa. Kaupungissa, jonka alan tuntemaan kuin omat taskuni. Kuitenkin tiedän jo nyt, etten halua asua täällä koko loppuelämääni. Tai ainakin luulen tietäväni. Pelkästään lukemalla tämän muutaman rivin kappaleen huomaa, että mä olen vielä ihan pihalla suunnitelmista. Ja, että mun elämä on täynnä ehkää ja jossia.

Torino & Genova

Toissa sunnuntaina aamuyöstä nousin sängystä ylös täsmälleen samaan aikaan, kun hostisäni veli kävi nukkumaan meidän olohuoneessa. Matka lentokentälle kävi hetkessä ja nukuin koko lennon ajan, lukuunottamatta nousua. Kuusi päivää meni oikein mukavasti kierrellen ympäri kaunista Torinoa ja syöden hyvää ruokaa. Yhtenä päivänä tehtiin myös päivän reissu Genovaan, johon rakastuin ihan täysin. Toivottavasti pääsen käymään siellä vielä uudestaan tulevaisuudessa.

Katolisen kirkon takia lähestulkoon kaikki talot ja rakennukset ovat Italiassa koristeltu ulkoa erilaisin kaiverruksin ja koukeroin parvekkeen kaiteita myöten. Ja ne kirkot... Niitä oli melkein joka kadun kulmassa! Käytiin yhteensä varmaan lähes kymmenessä eri kirkossa, jotka kaikki olivat ihan erilaisia ja niin hienoja. Näin kummankin kaupungin sekä katutasolta että vähän korkeammalta ylhäältä päin katsottuna.

Kaiken kaikkiaan loma meni siis hyvin. Sain nukuttua ja ladattua akkuja taas Lontoota varten. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti kevään tuulia!

Torino

Superga, Piedmont

Genova

Cattedrale di San Lorenzo

Genovan riemukaari

Happy Valentine's Day

Elämähän on yhtä juhlaa! Ystävät ovat todella tärkeitä ja on ihan huippua, että niitä muistetaan omalla päivällä(Valentine's day on tosin hieman eri asia kuin suomalainen ystävänpäivä). Se tuki, jota olen täälläkin ollessa ystäviltäni saanut, on korvaamatonta. Ilman ystävien tukea en pystyisi tähän tai moneen muuhunkaan asiaan. Ystäville voi jakaa niin ilot kuin surutkin. Todellinen ystävyys voi syntyä ihan hetkessä ja kestää elämän loppuun saakka. On ihana omistaa monta hyvää ystävää ja tietää heidän olevan aina siellä, kun heitä tarvitsen. Kiitos siis kaikille ystävilleni <3

Ollaan Emilian kanssa vietetty ystävänpäivää eilen ja tänään. Eilen heti töiden päätyttyä säntäsin ulos ovesta ja tubella toiselle puolelle Lontoota. Niin kuin sanotaan, odottavan aika on pitkä. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen saavuin Emilian luokse ja mielialani parani kuin salaman iskusta. Käytiin syömässä illalliseksi sushia, joka muuten oli ehkä parasta mitä olen ikinä syönyt. Iltaa jatkettiin vielä yhdelle oikein hyväksi osoittautuneelle clubille. Aamupäivästä alettiin tekemään meille brunssia, jonka syöminen venyi lopulta muutamaan tuntiin. Ja koska englantilaiset talot ovat ihan jäätävän kylmiä, päätettiin pistää takkaan tuli. Yritys oli hyvä, mutta lopputuloksena oli vain kaksi osittain hiiltynyttä halkoa :D Tämä päivä meni siis vain syödessä, eilisistä riennoista palautuessa ja ihanan ystävän kanssa ollessa. 

Muuten mennyt viikko on hujahtanut todella nopeasti, vaikka jonkun verran takapakkia onkin taas tullut. Se alkuhuuma on nyt suurimmilta osin ohitse ja jotkut päivät tuntuvat todella uuvuttavilta. Onko tämä nyt sitten se kulttuurishokki, jota alussa kovasti kielsin kokevani? Ensimmäiset kuukaudet pystyin tekemään työt puoliteholla eivätkä huonosti nukutut yötkään olleet mikään ongelma. Nyt väsymys ja ikävä alkavat painaa jo todenteolla eli on ehkä ihan oikea aika lähteä lomalle. Muutaman tunnin päästä olisi tarkoitus nousta ylös sängystä ja lähteä kohti lentokenttää. Saa nähdä minkälainen olo mulla on lomalta palattaessa, kun jo nyt olisin 24 tunnin yöunien tarpeessa :D

Happy Pancake Day!

Täällä Englannissa vietetään tänään pannukakkupäivää. Oli pakko vähän googlettaa, että mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa, ja päivä muistuttaa ihan suomalaista laskiaistiistaita. Pullien tilalla ovat vain pannukakut ja pulkkamäen tilalla pannukakkujuoksut. Jopa täällä Lontoossa olisi mahdollisuus päästä seuraamaan pannukakkukisoja(jotka ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1445), mutta itse en kaupungille jaksa tänään lähteä. Ymmärtääkseni kisassa juostaan paistinpannujen kanssa ja esiliinat päällä. Ei me suomalaiset siis ihan sieltä hulluimmasta päästä olla... Päätin kuitenkin tehdä hosteille suomalaisia lettuja kermavaahdon ja hillon kera. Yleensähän se ensimmäinen lettu menee vähän pieleen, ja siitä ulkonäkö paranee sitten pikkuhiljaa. Onnistuin kuitenkin saamaan joka ikisen yksilön näyttämään juurikin siltä miltä halusinkin! Tuli oikein kauniin ruskeita ja pyöreitä lettuja tehtyä. 

Koko viikonloppu vietettiin Emilian kanssa vähän ympäri Lontoota. Shoppailtiin, käytiin museoissa, o2-areenalla ja laskiaispullilla Suomen merimieskirkolla. Syötiin ihan älyttömän hyvät jälkkärit The Slug and Lettucessa teen kera. Käveltiin Green Parkissa ja nähtiin kevään ensimmäiset narsissit! Siellä mä kiljahtelin ilosta niiden kukkasten takia. Ilma on vielä aika viileä, ja viikonloppuna oli oikea myrsky. Tuuli niin, että piti melkein vaakatasossa kulkea eikä sateenvarjolla olisi tehnyt tuolla yhtään mitään. Taivas aukesi sunnuntai-iltana ja vettä tuli ihan kaatamalla. Muutama salamakin tuli nähtyä. Tänään on ollut jo todella nätti päivä. Ilma voisi vaan nyt mun puolesta vähän lämmetä niin saisi vaihdettua lopullisesti tuulitakkiin.

Sekä tällä että ensi viikolla on sen verran menoa ja vilskettä, että saa nähdä milloin kerkeän taas kirjoittelemaan. Innolla odotan jo viikonloppua, vaikka nythän on vasta tiistai. Perjantaina suunnataan mahdollisesti Lontoon yöelämään ja sunnuntaina kahdeksan aikoihin aamulla mulla lähtee kone kohti Italiaa. Odotan lomaa jo kuin kuuta nousevaa. Ja onhan mun pakko myöntää sekin, että ihanaa päästä välillä pois täältä. "Lapseton" viikko kuulostaa ihan mielettömän hyvältä just nyt, vaikka tosta pienestä ihan hirveästi tykkäänkin :)