Ollaan Emilian kanssa vietetty ystävänpäivää eilen ja tänään. Eilen heti töiden päätyttyä säntäsin ulos ovesta ja tubella toiselle puolelle Lontoota. Niin kuin sanotaan, odottavan aika on pitkä. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen saavuin Emilian luokse ja mielialani parani kuin salaman iskusta. Käytiin syömässä illalliseksi sushia, joka muuten oli ehkä parasta mitä olen ikinä syönyt. Iltaa jatkettiin vielä yhdelle oikein hyväksi osoittautuneelle clubille. Aamupäivästä alettiin tekemään meille brunssia, jonka syöminen venyi lopulta muutamaan tuntiin. Ja koska englantilaiset talot ovat ihan jäätävän kylmiä, päätettiin pistää takkaan tuli. Yritys oli hyvä, mutta lopputuloksena oli vain kaksi osittain hiiltynyttä halkoa :D Tämä päivä meni siis vain syödessä, eilisistä riennoista palautuessa ja ihanan ystävän kanssa ollessa.
Muuten mennyt viikko on hujahtanut todella nopeasti, vaikka jonkun verran takapakkia onkin taas tullut. Se alkuhuuma on nyt suurimmilta osin ohitse ja jotkut päivät tuntuvat todella uuvuttavilta. Onko tämä nyt sitten se kulttuurishokki, jota alussa kovasti kielsin kokevani? Ensimmäiset kuukaudet pystyin tekemään työt puoliteholla eivätkä huonosti nukutut yötkään olleet mikään ongelma. Nyt väsymys ja ikävä alkavat painaa jo todenteolla eli on ehkä ihan oikea aika lähteä lomalle. Muutaman tunnin päästä olisi tarkoitus nousta ylös sängystä ja lähteä kohti lentokenttää. Saa nähdä minkälainen olo mulla on lomalta palattaessa, kun jo nyt olisin 24 tunnin yöunien tarpeessa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti