Suomitytöt & Madame Tussauds

Huhheijaa, sinne meni taas yksi viikko! Tällä kertaa se vain sujahti ohi. Arki meni normaalisti töissä ja viikonloppu kaupungilla. Lauantai aamupäivä meni kielikurssilla ja iltapäivä Emman kanssa lounaalla. Eilen käytiin vielä Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Paikka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Ne nuket oli niin aidon näköisiä! Suosittelen siis ehdottomasti käymään siellä, jos joku on Lontooseen tulossa. Kannattaa kuitenkin varautua jonottamaan sisäänpääsyä. Huomattiin, että lauantaina iltapäivällä jono oli huomattavasti lyhyempi kuin sunnuntaina aamupäivästä.

Eilen illalla oli aika sanoa heipat Emmalle, jonka kotiinpaluu on jo ihan lähellä. On turha puhua jäähyväisistä, vaikka pitkä aikahan tässä vierähtää ennen kuin seuraavan kerran nähdään. Mä luulin, että täällä ei tarvitse hyvästellä ketään vuoteen. Olin kuitenkin todella väärässä. Lontoo on kaupunki, missä ihmiset vaihtuu jatkuvasti. Ihmisiä tulee ja menee koko ajan. Osa palaa tänne loman merkeissä, osa palaa jäädäkseen. Osa taas ei palaa lainkaan takaisin.

Täällä olen ymmärtänyt paremmin sen, kuinka paljon ihmiset liikkuu ympäri maailmaa. Välillä tuntuu, ettei mikään tai kukaan pysy paikoillaan. Jo pelkästään kielikurssilla vaihtuu melkein viikottain ihmiset. Kaikilla meillä on ihan eri taustat, kotimaat ja syyt olla täällä. Iästä puhumattakaan. Silti ollaan jokainen päätetty valita sama maa ja sama kaupunki. Miksi? Suurin osa on tullut tänne oppimaan englantia. Mutta niin kuin meidän kielikurssin opettaja sanoo, Lontoo on ehkä huonoin kaupunki tulla harjoittamaan englannin kielen taitoa. Voi olla, että meidän opettaja on oikeassa. On päiviä, jolloin englannin kuuleminen jää äärimmäisen vähäiseksi. Ja mikä brittiaksentti? Mikä se semmoinen on?

Tähän kaupunkiin on silti helppo rakastua. Se voi käydä ihan parissa päivässä tai viedä monta kuukautta. Alan vasta nyt tajuta, kuinka suuri ja ihmeellinen Lontoo onkaan. Ja mikä parasta, mulla on aikaa koluta kaikki museot, kahvilat, puistot ja kadut ihan rauhassa. Sekä kokea kaikki vuodenajat. Nähdä, miten Lontoo puhkeaa keväiseen kukkaan ja miten se syksyllä tiputtaa lehdet puista päästäen samalla syysmyrskyt valloilleen. Miten päivät pitenevät ja sitten taas lyhenevät. 

Mä ehdin varmasti vielä tavata niin uusia kuin vanhojakin ystäviä. Joudun myös todennäköisesti sanomaan monet hyvästit. Tiedä sitten, tekeekö ne musta vahvemman vai heikomman. Tätä tunnetta ei voi kuitenkaan sanoin kuvailla. Mä jollakin oudolla tapaa nautin tästä jatkuvasti liikkeellä olosta ja täysin uusiin tilanteisiin joutumisesta. Mä haluan koko ajan lisää. Välillä haluaisin lähteä vieläkin pidemmälle, jonnekin maailman toiselle puolen. Ja välillä taas palata kotiin Suomeen. Mä uskallan haaveilla ja suunnitella, vaikka parin päivän kuluttua mulla saattaakin olla jo ihan täysin uudet kuviot mielessä.

Niitä näitä

Viikonloppu tuli ja meni! Tänään ja eilen mieliala on ollut ihan päinvastainen koko viime viikkoon verrattuna. Vielä en ole täysin terve, mutta silti olo on jo paljon parempi. Työt ja elämä maistuu taas! Suomi-ajatuksetkin ovat jääneet jo taakse.

Lauantaina käytiin sushilla hyvät arvostelut saaneessa Sushi Surprisessa. Arvosteluja lukiessa ei tullut tajunneeksi, että paikka on ehkä enemmän sellanen take away-tyyppinen... Kyllä me siellä ihan hyvin kuitenkin viihdyttiin ja pääasia oli, että ruoka maistui :) Oltiin jo aiemmin viime viikolla ostettu liput Ripley'sin Believe it or not-museoon, joten mentiin sinne syömisen jälkeen. Paikan päällä liput maksaa aikuiselta 26,00 puntaa, ja netistä etukäteen hankittu aikuisten lippu maksaa 14,95-16,95 puntaa. Museon alku oli lupaava, mutta lopulta muuttui aika pettymykseksi. Joitain ihan hienoja juttuja siellä oli. Odotukset olivat kuitenkin liian korkealla meillä kaikilla.

Lauantaina kävin myös kampaajalla, missä pituutta lähti reilut 20cm hiusten pisimmästä kohdasta. Totuin lyhyempiin hiuksiin samantien. Oikeastaan rakastuin näihin. Vasta leikatut latvat tuntuu ja näyttää niin terveiltä. Olen pitkittänyt kampaajalle menoa vaikka kuinka kauan. Lopulta mun hiukset oli niin huonossa kunnossa, että oli aivan pakko leikata ne. 

Sunnuntai meni ihan vain kotona levätessä. Täällä ollessa olen alkanut himoita pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja huomattavasti useammin kuin Suomessa. Tähän vaikuttaa ehkä se, että meiltä löytyy kotoa lähes aina viinirypäleitä, omenoita, banaaneja ja mandariineja. Niitä tulee päivän mittaan syötyä urakalla. Heti, jos hedelmät on lopussa niin niitä alkaa himoita vaan lisää. Mistä lie sekin johtuu... On vielä yksi asia mihin olen hurahtanut täällä - nimittäin Nakd-raakapatukoihin. Niitä on montaa eri makua ja jokainen tähän mennessä kokeiltu on ollut oikea makuelämys! :D Ja mikä parasta, näin manteli ja pekaanipähkinä allergikkona ainoastaan parissa käytetään niitä raaka-aineina. Suurin osa on valmistettu cashew-pähkinöistä ja taateleista.

Tää vuosi tulee olemaan vauhdikas! Mun kalenteri on täynnä erilaisia viikonloppu- ja loma-suunnitelmia. Au pairiksi lähteminen ei missään vaiheessa ollut mun suurin unelma, vaikka maailmalle halusinkin päästä. Tästä on vasta täällä ollessa tullut unelmaa, jota koko ajan toteutan. Asun liettualais-filippiiniläis hostperheen ja kahden opiskelijapojan(vuokralaisten) kanssa pahamaineisessa Itä-Lontoossa. Talossa, jossa voi yhden päivän aikana kuulla kuutta eri kieltä: liettuaa, filipinoa, koreaa, italiaa, suomea ja englantia. Kulttuurierojen hyväksyminen on siis välttämätöntä. Mut on otettu osaksi tämän perheen elämää, jonka kanssa tullaan päivä päivältä läheisemmiksi. Olen saanut ystäviä, joiden kanssa tulen varmasti olemaan koko loppuelämän tekemisissä. Olen jo nyt siis saanut paljon enemmän kuin osasin odottaa :)

Ei aina yhtä hupia

Tällä viikolla oon ekaa kertaa tuntenut oloni täällä tosi epämukavaksi. Meillä on ollut perheessä kovaa kuumetta, joka on osunut myös mun kohdalle. Elämä alkaa nopeasti kyllästyttämään, kun pystyy liikkumaan vain kodin sisällä. Suomi on ollut mielessä enemmän kuin mikään muu. Pari kertaa on pitänyt vähän ravistella itseään ja kysyä, että haluanko mä tosiaan palata Suomeen? Ei, en halua. Mä haluan ulos tästä talosta! Kavereiden luo ja salille. Nyt mun olo alkaa olemaan jo parempi, ja vihdoinkin ekaa kertaa viiteen päivään tunsin sen tutun hyvänolon tunteen. Voi, miten oonkaan ikävöinyt sitä!

Mutta tähän väliin nopea katsaus menneeseen viikkoon...

Kyllä se vain niin on, että Suomen terveydenhuolto on ihan huippuluokkaa. Me voidaan Suomessa olla onnellisia siitä, että lääkärissä meidät otetaan tosissaan. Ja siitä, että ambulanssit tulee muutamassa minuutissa yli puolen tunnin sijaan. Täällä ambulanssia soittaessa vastaus saattaa olla "en usko, että olet niin huonossa kunnossa ettet voi ottaa taksia ja tulla omatoimisesti päivystykseen". Suomessa on myös todella hyvät lääkärit, joihin voi oikeasti luottaa. Suomen terveydenhuolto on kokonaisuudessaan hieno systeemi(joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta). Ja itselle ei siis ole käynyt mitään ambulanssikyytiä vaativaa. Enkä edes halua tietää mitä kävisi, jos satuttaisin itseni pahasti. Todennäköisesti mut ohjattaisiin päivystykseen muutamaksi tunniksi odottelemaan lääkärille pääsyä. Kaikki tapaukset eivät varmasti mene näin, ja toivottavasti täälläkin otetaan ihmiset yleensä tosissaan lääkärissä. Tälläinen tapahtuma tuli kuitenkin nähtyä, ja jäin siitä aika sanattomaksi.

Viimeiset päivät ovat olleet aikamoista kamppailua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eilen meillä lakkasi toimimasta myös kaasu, kuumaa vettä ei tullut eikä hella toiminut. Itku ei tosiaan ollut kaukana siellä suihkussa hoitoaine päässä ollessa! Tänään kumminkin jo naurettiin mun hostäidin kanssa tälle koko viikolle. Heti, kun pääsee puhumaan jonkun samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa - oli se sitten hostvanhemmat tai aupparikamut - niin elämä helpottuu kummasti. Ja kyllä tähän viikkoon paljon hyviäkin uutisia mahtui. Mun kamut tulee pidennetylle viikonlopulle Lontooseen maaliskuussa! Ja sen lisäksi lähden itse lomalle Italiaan helmikuussa! En malta odottaa, että näen elämäni tärkeimpiä ihmisiä ihan vähän ajan päästä! Seuraavillekin viikonlopuille on jo kivat suunnitelmat tiedosssa ELI loppu hyvin, kaikki hyvin :)

British Museum and Lumiere London

Lämpötila on laskenut melkein kymmenen astetta, yöllä käydään pakkasen puolella ja jopa täällä Lontoossa on satanut viime yönä lunta! Meidän takapihalla sitä ei tosin näy... Ilma tuntuu ihan jäätävän kylmältä ulkona eikä ilman lapasiaz ja talvitakkia oo mihinkään menemistä. Mun huone on huomattavasti kylmempi kuin muut talon huoneet. Tällä viikolla sain toiset verhot, jotka estää vähän enemmän sitä kylmää ilmaa tulemasta ikkunan raoista. Verhojen lisäksi sain ihan uuden paksun peiton! Kerrospukeutuminen on kuitenkin se tärkein juttu. Viime yön nukuin sukkiksissa, villasukissa, yökkärissä ja kahdella peitolla. Niillä pärjäsi. Ei ollut kuuma eikä kylmä. Suomessa kuljen normaalisti kotona shotseissa ja topissa kesät talvet eli tää on ollut vähän totuttelemista nyt ;)

Alkuviikko vietettiin kotona tytön sairastellessa. Muuten viikko meni työn touhussa, salilla ja levätessä. Yritän vaihdella vähän rytmiä ja tekemisiä joka viikko. Viikot ovat paljon mielenkiintosempia, kun hoitaa asiat vähän eri kaavan mukaan. Tässä työssä saa aika paljon soveltaa ja etsiä niitä itselle mieluisimpia tapoja tehdä töitä. Pääasia, että tekee määrätyt työt kunnolla. Itse yritän tehdä aina vähän extraa. Välillä on toki myös päiviä, jolloin aika matelee etanan vauhtia ja työt maistuu puulta. Mutta sellaisia työpäiviä oli ihan samalla tavalla myös Suomessa. Seuraavana päivänä ollaankin taas täynnä energiaa ja työinnostus huipussaan. 

Oli taas todella nätti päivä, ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Käytiin British Museumissa ja lounaalla tyttöjen kanssa. Todettiin, että puoli neljän aikaan iltapäivällä on "ihan ok" ottaa lasi viiniä ruoan kanssa. Lounaan jälkeen käveltiin Piccadilly Circukselle kattomaan Lumiere London-festivaalin valoja. Osa teistä oli suljettu ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Valot olivat ihan hienot, mutta ei niitä siellä väenpaljoudessa kovin hyvin aina nähnyt. Illemmalla jäätävän kylmä ilma ja väsymys voittivat, ja päätettiin kaikki lähteä aikasin kotiin päin. Tänään oli vatsa taas nauramisesta kipeä!

Tammikuu

Sunnuntaina tuli kaksi kuukautta täyteen! Näiden kahden kuukauden aikana olen ylittänyt itseni monta kertaa. Olen yrittänyt vältellä lähtöpäivän ja kodin ajattelemista ihan vain sen takia, että pysyisin täällä mahdollisimman positiivisena. Lähtöpäivänä koin varmaan kaikki maailman tunteet, jotka vain on olemassa. Tasapainoilin surun, ilon, jännityksen ja jopa vihan välillä. Tänään kuitenkin uskalsin ajatella sitä päivää, kun tulin tänne. Yllätyin omasta reaktiostani. Aika on selvästi tehnyt tehtävänsä. Tunnen kuuluvani tänne tällä hetkellä. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin olen itsestäni edelleen ylpeä, että astuin siihen koneeseen ja päätin lähteä tähän seikkailuun.

Uuden vuoden vietin tyttöjen kanssa Hammersmithissä Tarulla ja sen jälkeen keskustassa. Meillä oli oikein kivaa, ja suunnitelmat menivät aika nappiin. Ilotulituksetkin nähtiin kaukaa. Tultiin kuitenkin siihen lopputulokseen, että uusi vuosi ei täällä ollut sen ihmeellisempi kuin Suomessa. Tai sitten me ei vaan nähty kaikkea mitä Lontoolla oli annettavana. Käytiin vielä loman viimeisenä lauantaina pyörähtämässä Hyde Parkin Winter Wonderlandissa, johon kannattaa jokaisen Lontooseen joulunaikaan matkaavan mennä käymään. Ne kaikki valot toivat paljon iloa(tähän aikaan vuodesta) pimeään ja synkkään kaupunkiin.

Viikko sitten lomat oli lomailtu, ja vihdoinkin saatiin taas normaali arki käyntiin. Kahden viikon loma tuntui vähän liian pitkältä ajalta, vaikka lepo tekikin hyvää. Tykkään silti enemmän kiireisestä arjesta ja viikonlopun hulinasta. Viime viikko meni niin nopeasti etten edes tajunnut sen olevan jo ohi. Lauantai-aamuna heräsin ennen herätyskelloa, ja sain syödä aamiaisen rauhassa ennen kielikurssia. Kielikurssin jälkeen vietettiin tyttöjen kanssa Emman ja Emilian synttäreitä Jamie Oliverin ravintolassa Covent Gardenilla. Onneksi meillä oli pöytä varattuna, koska ilman varausta sinne ei olisi varmasti päässyt syömään. Ruoka oli tosi hyvää jälkiruokaa myöten! Sunnuntaina näin Suomesta Englantiin tulleita tuttuja ja kävin vetämässä illalla hyvän treenin salilla.

Musta pidetään täällä oikein hyvää huolta. Hostvanhempani ovat aina valmiita kuuntelemaan ja auttamaan tilanteessa kuin tilanteessa vuorokauden ympäri. Oma perheeni ja sukulaiseni ovat tukenani tekstiviestien ja sähköpostien avulla. Niin vanhat kuin uudetkin ystävät auttavat jaksamaan ne huonotkin päivät, ja muutenkin piristävät elämää. Nyt vain toivon, ettei aika menisi niin nopeasti ja saisin tänä vuonna koettua vielä paljon enemmän kuin viime vuonna.

365 päivää

Apua miten tapahtumarikas vuosi mulla on ollut. Viime uudesta vuodesta tuntuu olevan jo tosi pitkä aika, ja paljon on asiat ehtinyt muuttua tässä vuoden aikana. Oon nähnyt ja kokenut vaikka mitä! Vielä tammikuussa en olisi osannut kuvitella lähteväni au pairiksi. Mulla oli kirjotukset tulossa, ja kaikki vielä ihan auki. Päätin jo abivuonna, että pidän välivuoden ja mietin jatko-opintoja ihan rauhassa. Halusin vain käydä töissä ja olla kavereiden kanssa. Viikonloput tuntuu edelleen niin paljon paremmilta ilman läksyjä tai lukemista.

Alkukesästä painoin valkolakin päähän ja sanoin "heipat" lukiolle. Oli vähän haikea olo jättää kaikki opettajat ja koulukaverit, mutta samaan aikaan olin aika helpottunut. Vihdoinkin ne reilut 75 kurssia ja kirjoitukset olivat takana. Vietin tosi paljon aikaa kavereiden kanssa, olin töissä ja pidin pari viikkoa lomaa. Näin loppuvuodesta syntyneenä viime kesä oli mulle ensimmäinen täysi-ikäisenä. Tuli heti paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä kaikkea. Unen määrä jäi aika vähäiseksi sillon, mutta jotenkin sitä jaksoi silti juosta paikasta toiseen :)

Tänä vuonna tuli myös reissattua aika paljon. Kesä-heinäkuussa lähdettiin parhaan kaverin kanssa Rodokselle lomalle. Meillä oli ihan mieletön hotelli, jossa oli kaikki mukavuudet. Kierrettiin viikko ympäri Rodosta, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin auringosta. Heti viikon auringonoton jälkeen suuntasin sukulaisille Ruotsiin viideksi päiväksi. Säät eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta päästiin me silti yhdeksi yöksi purjeveneelle. Marraskuussa tulin tänne Lontooseen ja viime viikolla käytiin siellä Espanjassa. Ensi vuodellekin on tulossa myös jonkin verran matkoja, mutta niistä myöhemmin lisää.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään suuria unelmia koulutukseen tai ammattiin liittyen. Oon yks niistä, jotka ei vieläkään tiedä mitä tehdä isona. Valkolakin päähän pistettyäni mulla oli koko maailma avoin. Piti vain päättää suunta mihin jatkaa seuraavaksi. En edes muista milloin mulle tuli mieleen idea aupparoinnista. Jossain vaiheessa kuitenkin uskalsin puhua siitä ääneen, ja sitten se olikin menoa. Liityin järjestöön(ilman järjestöä en olisi ikinä uskaltanut lähteä), ja lähetin kaikki tarvittavat liitteet sinne parin viikon sisällä. Eikä mennyt kauaa ennen kuin mulla olikin jo hostperhe tiedossa ja uusi matka alkamassa.

Halusin lähteä tänne vuodeksi, koska puoli vuotta kuulosti niin lyhyeltä ajalta. Haluan saada tästä ihan kaiken irti. En ikävöi Suomea kokonaisuutena, vaan joitakin pieniä asioita sieltä. Eilen aloin ihan yhtäkkiä ikävöimään Suomen luontoa. Mummin ja vaarin mökin järvimaisemaa ei voita mikään. Ikävöin myös lenkkeilyä siellä metsien ihmemaassa. Ikävöin mun parasta kaveria ja mun perhettä. Tää ikävä on vaan ihan erilaista kuin kuvittelin. Tää on sellasta positiivista ikävöntiä, joka unohtuu yhtä nopeasti kuin on mieleen tullutkin :)

Vuodelta 2015 en odottanut paljoa mitään eli en voi sanoa sen ylittäneen odotuksia. Se antoi kuitenkin kaikkensa, ja oli täynnä yllätyksiä. Tutustuin valtavaan määrään ihania ihmisiä ja koin ihan mielettömiä asioita. Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaa.

Happy New Year!

BARCELONA

Vihdoinkin on joulusta ja Barcelonan matkasta selvitty. Sekä joulu että meidän matka menivät hyvin. Jouluna vain syötiin, katsottiin leffoja ja nukuttiin hyvin. Muutamat 11 tunnin yöunet on tehnyt hyvää, ja nyt oon täynnä energiaa taas.

Barcelonassa oli pääosin aurinkoista ja lämmintä. Ainoastaan yhtenä päivänä tuuli vähän enemmän, ja ilma oli viileä. Käveltiin ja kierreltiin kujia pitkin. Välillä hypättiin hop-on hop-off bussiin ja ajettiin ympäri Barcelonaa. Käytiin pyörähtämässä La Sagrada Famílialla, Fc Barcelonan stadionilla ja vaikka missä. Löydettiin meidän huoneiston vierestä tosi kiva ravintola, jossa oli mielettömän hyviä tapaksia. Oli ihanaa päästä kävelemään palmujen alle muutamaksi päiväksi. 

Seuraavana onkin sitten uusi vuosi. Innolla jo odotan, että nään millainen se on täällä Lontoossa.

Cathedral of Barcelona

La Sagrada Família