Niitä näitä

Viikonloppu tuli ja meni! Tänään ja eilen mieliala on ollut ihan päinvastainen koko viime viikkoon verrattuna. Vielä en ole täysin terve, mutta silti olo on jo paljon parempi. Työt ja elämä maistuu taas! Suomi-ajatuksetkin ovat jääneet jo taakse.

Lauantaina käytiin sushilla hyvät arvostelut saaneessa Sushi Surprisessa. Arvosteluja lukiessa ei tullut tajunneeksi, että paikka on ehkä enemmän sellanen take away-tyyppinen... Kyllä me siellä ihan hyvin kuitenkin viihdyttiin ja pääasia oli, että ruoka maistui :) Oltiin jo aiemmin viime viikolla ostettu liput Ripley'sin Believe it or not-museoon, joten mentiin sinne syömisen jälkeen. Paikan päällä liput maksaa aikuiselta 26,00 puntaa, ja netistä etukäteen hankittu aikuisten lippu maksaa 14,95-16,95 puntaa. Museon alku oli lupaava, mutta lopulta muuttui aika pettymykseksi. Joitain ihan hienoja juttuja siellä oli. Odotukset olivat kuitenkin liian korkealla meillä kaikilla.

Lauantaina kävin myös kampaajalla, missä pituutta lähti reilut 20cm hiusten pisimmästä kohdasta. Totuin lyhyempiin hiuksiin samantien. Oikeastaan rakastuin näihin. Vasta leikatut latvat tuntuu ja näyttää niin terveiltä. Olen pitkittänyt kampaajalle menoa vaikka kuinka kauan. Lopulta mun hiukset oli niin huonossa kunnossa, että oli aivan pakko leikata ne. 

Sunnuntai meni ihan vain kotona levätessä. Täällä ollessa olen alkanut himoita pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja huomattavasti useammin kuin Suomessa. Tähän vaikuttaa ehkä se, että meiltä löytyy kotoa lähes aina viinirypäleitä, omenoita, banaaneja ja mandariineja. Niitä tulee päivän mittaan syötyä urakalla. Heti, jos hedelmät on lopussa niin niitä alkaa himoita vaan lisää. Mistä lie sekin johtuu... On vielä yksi asia mihin olen hurahtanut täällä - nimittäin Nakd-raakapatukoihin. Niitä on montaa eri makua ja jokainen tähän mennessä kokeiltu on ollut oikea makuelämys! :D Ja mikä parasta, näin manteli ja pekaanipähkinä allergikkona ainoastaan parissa käytetään niitä raaka-aineina. Suurin osa on valmistettu cashew-pähkinöistä ja taateleista.

Tää vuosi tulee olemaan vauhdikas! Mun kalenteri on täynnä erilaisia viikonloppu- ja loma-suunnitelmia. Au pairiksi lähteminen ei missään vaiheessa ollut mun suurin unelma, vaikka maailmalle halusinkin päästä. Tästä on vasta täällä ollessa tullut unelmaa, jota koko ajan toteutan. Asun liettualais-filippiiniläis hostperheen ja kahden opiskelijapojan(vuokralaisten) kanssa pahamaineisessa Itä-Lontoossa. Talossa, jossa voi yhden päivän aikana kuulla kuutta eri kieltä: liettuaa, filipinoa, koreaa, italiaa, suomea ja englantia. Kulttuurierojen hyväksyminen on siis välttämätöntä. Mut on otettu osaksi tämän perheen elämää, jonka kanssa tullaan päivä päivältä läheisemmiksi. Olen saanut ystäviä, joiden kanssa tulen varmasti olemaan koko loppuelämän tekemisissä. Olen jo nyt siis saanut paljon enemmän kuin osasin odottaa :)