Happy Valentine's Day

Elämähän on yhtä juhlaa! Ystävät ovat todella tärkeitä ja on ihan huippua, että niitä muistetaan omalla päivällä(Valentine's day on tosin hieman eri asia kuin suomalainen ystävänpäivä). Se tuki, jota olen täälläkin ollessa ystäviltäni saanut, on korvaamatonta. Ilman ystävien tukea en pystyisi tähän tai moneen muuhunkaan asiaan. Ystäville voi jakaa niin ilot kuin surutkin. Todellinen ystävyys voi syntyä ihan hetkessä ja kestää elämän loppuun saakka. On ihana omistaa monta hyvää ystävää ja tietää heidän olevan aina siellä, kun heitä tarvitsen. Kiitos siis kaikille ystävilleni <3

Ollaan Emilian kanssa vietetty ystävänpäivää eilen ja tänään. Eilen heti töiden päätyttyä säntäsin ulos ovesta ja tubella toiselle puolelle Lontoota. Niin kuin sanotaan, odottavan aika on pitkä. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen saavuin Emilian luokse ja mielialani parani kuin salaman iskusta. Käytiin syömässä illalliseksi sushia, joka muuten oli ehkä parasta mitä olen ikinä syönyt. Iltaa jatkettiin vielä yhdelle oikein hyväksi osoittautuneelle clubille. Aamupäivästä alettiin tekemään meille brunssia, jonka syöminen venyi lopulta muutamaan tuntiin. Ja koska englantilaiset talot ovat ihan jäätävän kylmiä, päätettiin pistää takkaan tuli. Yritys oli hyvä, mutta lopputuloksena oli vain kaksi osittain hiiltynyttä halkoa :D Tämä päivä meni siis vain syödessä, eilisistä riennoista palautuessa ja ihanan ystävän kanssa ollessa. 

Muuten mennyt viikko on hujahtanut todella nopeasti, vaikka jonkun verran takapakkia onkin taas tullut. Se alkuhuuma on nyt suurimmilta osin ohitse ja jotkut päivät tuntuvat todella uuvuttavilta. Onko tämä nyt sitten se kulttuurishokki, jota alussa kovasti kielsin kokevani? Ensimmäiset kuukaudet pystyin tekemään työt puoliteholla eivätkä huonosti nukutut yötkään olleet mikään ongelma. Nyt väsymys ja ikävä alkavat painaa jo todenteolla eli on ehkä ihan oikea aika lähteä lomalle. Muutaman tunnin päästä olisi tarkoitus nousta ylös sängystä ja lähteä kohti lentokenttää. Saa nähdä minkälainen olo mulla on lomalta palattaessa, kun jo nyt olisin 24 tunnin yöunien tarpeessa :D

Happy Pancake Day!

Täällä Englannissa vietetään tänään pannukakkupäivää. Oli pakko vähän googlettaa, että mitä se sitten oikeastaan tarkoittaa, ja päivä muistuttaa ihan suomalaista laskiaistiistaita. Pullien tilalla ovat vain pannukakut ja pulkkamäen tilalla pannukakkujuoksut. Jopa täällä Lontoossa olisi mahdollisuus päästä seuraamaan pannukakkukisoja(jotka ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1445), mutta itse en kaupungille jaksa tänään lähteä. Ymmärtääkseni kisassa juostaan paistinpannujen kanssa ja esiliinat päällä. Ei me suomalaiset siis ihan sieltä hulluimmasta päästä olla... Päätin kuitenkin tehdä hosteille suomalaisia lettuja kermavaahdon ja hillon kera. Yleensähän se ensimmäinen lettu menee vähän pieleen, ja siitä ulkonäkö paranee sitten pikkuhiljaa. Onnistuin kuitenkin saamaan joka ikisen yksilön näyttämään juurikin siltä miltä halusinkin! Tuli oikein kauniin ruskeita ja pyöreitä lettuja tehtyä. 

Koko viikonloppu vietettiin Emilian kanssa vähän ympäri Lontoota. Shoppailtiin, käytiin museoissa, o2-areenalla ja laskiaispullilla Suomen merimieskirkolla. Syötiin ihan älyttömän hyvät jälkkärit The Slug and Lettucessa teen kera. Käveltiin Green Parkissa ja nähtiin kevään ensimmäiset narsissit! Siellä mä kiljahtelin ilosta niiden kukkasten takia. Ilma on vielä aika viileä, ja viikonloppuna oli oikea myrsky. Tuuli niin, että piti melkein vaakatasossa kulkea eikä sateenvarjolla olisi tehnyt tuolla yhtään mitään. Taivas aukesi sunnuntai-iltana ja vettä tuli ihan kaatamalla. Muutama salamakin tuli nähtyä. Tänään on ollut jo todella nätti päivä. Ilma voisi vaan nyt mun puolesta vähän lämmetä niin saisi vaihdettua lopullisesti tuulitakkiin.

Sekä tällä että ensi viikolla on sen verran menoa ja vilskettä, että saa nähdä milloin kerkeän taas kirjoittelemaan. Innolla odotan jo viikonloppua, vaikka nythän on vasta tiistai. Perjantaina suunnataan mahdollisesti Lontoon yöelämään ja sunnuntaina kahdeksan aikoihin aamulla mulla lähtee kone kohti Italiaa. Odotan lomaa jo kuin kuuta nousevaa. Ja onhan mun pakko myöntää sekin, että ihanaa päästä välillä pois täältä. "Lapseton" viikko kuulostaa ihan mielettömän hyvältä just nyt, vaikka tosta pienestä ihan hirveästi tykkäänkin :)

Suomitytöt & Madame Tussauds

Huhheijaa, sinne meni taas yksi viikko! Tällä kertaa se vain sujahti ohi. Arki meni normaalisti töissä ja viikonloppu kaupungilla. Lauantai aamupäivä meni kielikurssilla ja iltapäivä Emman kanssa lounaalla. Eilen käytiin vielä Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Paikka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Ne nuket oli niin aidon näköisiä! Suosittelen siis ehdottomasti käymään siellä, jos joku on Lontooseen tulossa. Kannattaa kuitenkin varautua jonottamaan sisäänpääsyä. Huomattiin, että lauantaina iltapäivällä jono oli huomattavasti lyhyempi kuin sunnuntaina aamupäivästä.

Eilen illalla oli aika sanoa heipat Emmalle, jonka kotiinpaluu on jo ihan lähellä. On turha puhua jäähyväisistä, vaikka pitkä aikahan tässä vierähtää ennen kuin seuraavan kerran nähdään. Mä luulin, että täällä ei tarvitse hyvästellä ketään vuoteen. Olin kuitenkin todella väärässä. Lontoo on kaupunki, missä ihmiset vaihtuu jatkuvasti. Ihmisiä tulee ja menee koko ajan. Osa palaa tänne loman merkeissä, osa palaa jäädäkseen. Osa taas ei palaa lainkaan takaisin.

Täällä olen ymmärtänyt paremmin sen, kuinka paljon ihmiset liikkuu ympäri maailmaa. Välillä tuntuu, ettei mikään tai kukaan pysy paikoillaan. Jo pelkästään kielikurssilla vaihtuu melkein viikottain ihmiset. Kaikilla meillä on ihan eri taustat, kotimaat ja syyt olla täällä. Iästä puhumattakaan. Silti ollaan jokainen päätetty valita sama maa ja sama kaupunki. Miksi? Suurin osa on tullut tänne oppimaan englantia. Mutta niin kuin meidän kielikurssin opettaja sanoo, Lontoo on ehkä huonoin kaupunki tulla harjoittamaan englannin kielen taitoa. Voi olla, että meidän opettaja on oikeassa. On päiviä, jolloin englannin kuuleminen jää äärimmäisen vähäiseksi. Ja mikä brittiaksentti? Mikä se semmoinen on?

Tähän kaupunkiin on silti helppo rakastua. Se voi käydä ihan parissa päivässä tai viedä monta kuukautta. Alan vasta nyt tajuta, kuinka suuri ja ihmeellinen Lontoo onkaan. Ja mikä parasta, mulla on aikaa koluta kaikki museot, kahvilat, puistot ja kadut ihan rauhassa. Sekä kokea kaikki vuodenajat. Nähdä, miten Lontoo puhkeaa keväiseen kukkaan ja miten se syksyllä tiputtaa lehdet puista päästäen samalla syysmyrskyt valloilleen. Miten päivät pitenevät ja sitten taas lyhenevät. 

Mä ehdin varmasti vielä tavata niin uusia kuin vanhojakin ystäviä. Joudun myös todennäköisesti sanomaan monet hyvästit. Tiedä sitten, tekeekö ne musta vahvemman vai heikomman. Tätä tunnetta ei voi kuitenkaan sanoin kuvailla. Mä jollakin oudolla tapaa nautin tästä jatkuvasti liikkeellä olosta ja täysin uusiin tilanteisiin joutumisesta. Mä haluan koko ajan lisää. Välillä haluaisin lähteä vieläkin pidemmälle, jonnekin maailman toiselle puolen. Ja välillä taas palata kotiin Suomeen. Mä uskallan haaveilla ja suunnitella, vaikka parin päivän kuluttua mulla saattaakin olla jo ihan täysin uudet kuviot mielessä.

Niitä näitä

Viikonloppu tuli ja meni! Tänään ja eilen mieliala on ollut ihan päinvastainen koko viime viikkoon verrattuna. Vielä en ole täysin terve, mutta silti olo on jo paljon parempi. Työt ja elämä maistuu taas! Suomi-ajatuksetkin ovat jääneet jo taakse.

Lauantaina käytiin sushilla hyvät arvostelut saaneessa Sushi Surprisessa. Arvosteluja lukiessa ei tullut tajunneeksi, että paikka on ehkä enemmän sellanen take away-tyyppinen... Kyllä me siellä ihan hyvin kuitenkin viihdyttiin ja pääasia oli, että ruoka maistui :) Oltiin jo aiemmin viime viikolla ostettu liput Ripley'sin Believe it or not-museoon, joten mentiin sinne syömisen jälkeen. Paikan päällä liput maksaa aikuiselta 26,00 puntaa, ja netistä etukäteen hankittu aikuisten lippu maksaa 14,95-16,95 puntaa. Museon alku oli lupaava, mutta lopulta muuttui aika pettymykseksi. Joitain ihan hienoja juttuja siellä oli. Odotukset olivat kuitenkin liian korkealla meillä kaikilla.

Lauantaina kävin myös kampaajalla, missä pituutta lähti reilut 20cm hiusten pisimmästä kohdasta. Totuin lyhyempiin hiuksiin samantien. Oikeastaan rakastuin näihin. Vasta leikatut latvat tuntuu ja näyttää niin terveiltä. Olen pitkittänyt kampaajalle menoa vaikka kuinka kauan. Lopulta mun hiukset oli niin huonossa kunnossa, että oli aivan pakko leikata ne. 

Sunnuntai meni ihan vain kotona levätessä. Täällä ollessa olen alkanut himoita pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja huomattavasti useammin kuin Suomessa. Tähän vaikuttaa ehkä se, että meiltä löytyy kotoa lähes aina viinirypäleitä, omenoita, banaaneja ja mandariineja. Niitä tulee päivän mittaan syötyä urakalla. Heti, jos hedelmät on lopussa niin niitä alkaa himoita vaan lisää. Mistä lie sekin johtuu... On vielä yksi asia mihin olen hurahtanut täällä - nimittäin Nakd-raakapatukoihin. Niitä on montaa eri makua ja jokainen tähän mennessä kokeiltu on ollut oikea makuelämys! :D Ja mikä parasta, näin manteli ja pekaanipähkinä allergikkona ainoastaan parissa käytetään niitä raaka-aineina. Suurin osa on valmistettu cashew-pähkinöistä ja taateleista.

Tää vuosi tulee olemaan vauhdikas! Mun kalenteri on täynnä erilaisia viikonloppu- ja loma-suunnitelmia. Au pairiksi lähteminen ei missään vaiheessa ollut mun suurin unelma, vaikka maailmalle halusinkin päästä. Tästä on vasta täällä ollessa tullut unelmaa, jota koko ajan toteutan. Asun liettualais-filippiiniläis hostperheen ja kahden opiskelijapojan(vuokralaisten) kanssa pahamaineisessa Itä-Lontoossa. Talossa, jossa voi yhden päivän aikana kuulla kuutta eri kieltä: liettuaa, filipinoa, koreaa, italiaa, suomea ja englantia. Kulttuurierojen hyväksyminen on siis välttämätöntä. Mut on otettu osaksi tämän perheen elämää, jonka kanssa tullaan päivä päivältä läheisemmiksi. Olen saanut ystäviä, joiden kanssa tulen varmasti olemaan koko loppuelämän tekemisissä. Olen jo nyt siis saanut paljon enemmän kuin osasin odottaa :)

Ei aina yhtä hupia

Tällä viikolla oon ekaa kertaa tuntenut oloni täällä tosi epämukavaksi. Meillä on ollut perheessä kovaa kuumetta, joka on osunut myös mun kohdalle. Elämä alkaa nopeasti kyllästyttämään, kun pystyy liikkumaan vain kodin sisällä. Suomi on ollut mielessä enemmän kuin mikään muu. Pari kertaa on pitänyt vähän ravistella itseään ja kysyä, että haluanko mä tosiaan palata Suomeen? Ei, en halua. Mä haluan ulos tästä talosta! Kavereiden luo ja salille. Nyt mun olo alkaa olemaan jo parempi, ja vihdoinkin ekaa kertaa viiteen päivään tunsin sen tutun hyvänolon tunteen. Voi, miten oonkaan ikävöinyt sitä!

Mutta tähän väliin nopea katsaus menneeseen viikkoon...

Kyllä se vain niin on, että Suomen terveydenhuolto on ihan huippuluokkaa. Me voidaan Suomessa olla onnellisia siitä, että lääkärissä meidät otetaan tosissaan. Ja siitä, että ambulanssit tulee muutamassa minuutissa yli puolen tunnin sijaan. Täällä ambulanssia soittaessa vastaus saattaa olla "en usko, että olet niin huonossa kunnossa ettet voi ottaa taksia ja tulla omatoimisesti päivystykseen". Suomessa on myös todella hyvät lääkärit, joihin voi oikeasti luottaa. Suomen terveydenhuolto on kokonaisuudessaan hieno systeemi(joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta). Ja itselle ei siis ole käynyt mitään ambulanssikyytiä vaativaa. Enkä edes halua tietää mitä kävisi, jos satuttaisin itseni pahasti. Todennäköisesti mut ohjattaisiin päivystykseen muutamaksi tunniksi odottelemaan lääkärille pääsyä. Kaikki tapaukset eivät varmasti mene näin, ja toivottavasti täälläkin otetaan ihmiset yleensä tosissaan lääkärissä. Tälläinen tapahtuma tuli kuitenkin nähtyä, ja jäin siitä aika sanattomaksi.

Viimeiset päivät ovat olleet aikamoista kamppailua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eilen meillä lakkasi toimimasta myös kaasu, kuumaa vettä ei tullut eikä hella toiminut. Itku ei tosiaan ollut kaukana siellä suihkussa hoitoaine päässä ollessa! Tänään kumminkin jo naurettiin mun hostäidin kanssa tälle koko viikolle. Heti, kun pääsee puhumaan jonkun samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa - oli se sitten hostvanhemmat tai aupparikamut - niin elämä helpottuu kummasti. Ja kyllä tähän viikkoon paljon hyviäkin uutisia mahtui. Mun kamut tulee pidennetylle viikonlopulle Lontooseen maaliskuussa! Ja sen lisäksi lähden itse lomalle Italiaan helmikuussa! En malta odottaa, että näen elämäni tärkeimpiä ihmisiä ihan vähän ajan päästä! Seuraavillekin viikonlopuille on jo kivat suunnitelmat tiedosssa ELI loppu hyvin, kaikki hyvin :)

British Museum and Lumiere London

Lämpötila on laskenut melkein kymmenen astetta, yöllä käydään pakkasen puolella ja jopa täällä Lontoossa on satanut viime yönä lunta! Meidän takapihalla sitä ei tosin näy... Ilma tuntuu ihan jäätävän kylmältä ulkona eikä ilman lapasiaz ja talvitakkia oo mihinkään menemistä. Mun huone on huomattavasti kylmempi kuin muut talon huoneet. Tällä viikolla sain toiset verhot, jotka estää vähän enemmän sitä kylmää ilmaa tulemasta ikkunan raoista. Verhojen lisäksi sain ihan uuden paksun peiton! Kerrospukeutuminen on kuitenkin se tärkein juttu. Viime yön nukuin sukkiksissa, villasukissa, yökkärissä ja kahdella peitolla. Niillä pärjäsi. Ei ollut kuuma eikä kylmä. Suomessa kuljen normaalisti kotona shotseissa ja topissa kesät talvet eli tää on ollut vähän totuttelemista nyt ;)

Alkuviikko vietettiin kotona tytön sairastellessa. Muuten viikko meni työn touhussa, salilla ja levätessä. Yritän vaihdella vähän rytmiä ja tekemisiä joka viikko. Viikot ovat paljon mielenkiintosempia, kun hoitaa asiat vähän eri kaavan mukaan. Tässä työssä saa aika paljon soveltaa ja etsiä niitä itselle mieluisimpia tapoja tehdä töitä. Pääasia, että tekee määrätyt työt kunnolla. Itse yritän tehdä aina vähän extraa. Välillä on toki myös päiviä, jolloin aika matelee etanan vauhtia ja työt maistuu puulta. Mutta sellaisia työpäiviä oli ihan samalla tavalla myös Suomessa. Seuraavana päivänä ollaankin taas täynnä energiaa ja työinnostus huipussaan. 

Oli taas todella nätti päivä, ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Käytiin British Museumissa ja lounaalla tyttöjen kanssa. Todettiin, että puoli neljän aikaan iltapäivällä on "ihan ok" ottaa lasi viiniä ruoan kanssa. Lounaan jälkeen käveltiin Piccadilly Circukselle kattomaan Lumiere London-festivaalin valoja. Osa teistä oli suljettu ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Valot olivat ihan hienot, mutta ei niitä siellä väenpaljoudessa kovin hyvin aina nähnyt. Illemmalla jäätävän kylmä ilma ja väsymys voittivat, ja päätettiin kaikki lähteä aikasin kotiin päin. Tänään oli vatsa taas nauramisesta kipeä!

Tammikuu

Sunnuntaina tuli kaksi kuukautta täyteen! Näiden kahden kuukauden aikana olen ylittänyt itseni monta kertaa. Olen yrittänyt vältellä lähtöpäivän ja kodin ajattelemista ihan vain sen takia, että pysyisin täällä mahdollisimman positiivisena. Lähtöpäivänä koin varmaan kaikki maailman tunteet, jotka vain on olemassa. Tasapainoilin surun, ilon, jännityksen ja jopa vihan välillä. Tänään kuitenkin uskalsin ajatella sitä päivää, kun tulin tänne. Yllätyin omasta reaktiostani. Aika on selvästi tehnyt tehtävänsä. Tunnen kuuluvani tänne tällä hetkellä. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin olen itsestäni edelleen ylpeä, että astuin siihen koneeseen ja päätin lähteä tähän seikkailuun.

Uuden vuoden vietin tyttöjen kanssa Hammersmithissä Tarulla ja sen jälkeen keskustassa. Meillä oli oikein kivaa, ja suunnitelmat menivät aika nappiin. Ilotulituksetkin nähtiin kaukaa. Tultiin kuitenkin siihen lopputulokseen, että uusi vuosi ei täällä ollut sen ihmeellisempi kuin Suomessa. Tai sitten me ei vaan nähty kaikkea mitä Lontoolla oli annettavana. Käytiin vielä loman viimeisenä lauantaina pyörähtämässä Hyde Parkin Winter Wonderlandissa, johon kannattaa jokaisen Lontooseen joulunaikaan matkaavan mennä käymään. Ne kaikki valot toivat paljon iloa(tähän aikaan vuodesta) pimeään ja synkkään kaupunkiin.

Viikko sitten lomat oli lomailtu, ja vihdoinkin saatiin taas normaali arki käyntiin. Kahden viikon loma tuntui vähän liian pitkältä ajalta, vaikka lepo tekikin hyvää. Tykkään silti enemmän kiireisestä arjesta ja viikonlopun hulinasta. Viime viikko meni niin nopeasti etten edes tajunnut sen olevan jo ohi. Lauantai-aamuna heräsin ennen herätyskelloa, ja sain syödä aamiaisen rauhassa ennen kielikurssia. Kielikurssin jälkeen vietettiin tyttöjen kanssa Emman ja Emilian synttäreitä Jamie Oliverin ravintolassa Covent Gardenilla. Onneksi meillä oli pöytä varattuna, koska ilman varausta sinne ei olisi varmasti päässyt syömään. Ruoka oli tosi hyvää jälkiruokaa myöten! Sunnuntaina näin Suomesta Englantiin tulleita tuttuja ja kävin vetämässä illalla hyvän treenin salilla.

Musta pidetään täällä oikein hyvää huolta. Hostvanhempani ovat aina valmiita kuuntelemaan ja auttamaan tilanteessa kuin tilanteessa vuorokauden ympäri. Oma perheeni ja sukulaiseni ovat tukenani tekstiviestien ja sähköpostien avulla. Niin vanhat kuin uudetkin ystävät auttavat jaksamaan ne huonotkin päivät, ja muutenkin piristävät elämää. Nyt vain toivon, ettei aika menisi niin nopeasti ja saisin tänä vuonna koettua vielä paljon enemmän kuin viime vuonna.