Loppupäivän ajan tunteet menivätkin sitten aikamoista vuoristorataa.
Aamupalan jälkeen jatkoin pakkaamista. Jaksoin pakata ehkä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen kyllästyin. Päätettiin lähteä iskän kanssa pyöräilemään, ja sain hetken olla ajattelematta yhtään mitään. Neljältä menin äidin luokse syömään. Ruoka oli taivaallisen hyvää jälkiruokaa myöten. Sanoin jo tänään äidilleni ja veljelleni heipat, mikä oli yllättävän vaikeaa. Nyt ne on kuitenkin jo sanottu, ja heti on paljon helpompaa.
Nyt mä voin ajatella, että tytöt on aina mun matkassa mukana.
Toivotaan, että lennot kulkee huomenna normaalisti ja pääsen Lontooseen. Vähän jännittävä tilannehan tää on, mutta kaikki menee varmasti hyvin :) Nyt mun on pakko käydä nukkumaan, koska muuten on aamulla vaikeeta nousta. Onneksi mun lento lähtee vasta ilta-päivällä niin on koko aamu aikaa pakata rauhassa loppuun ja syödä kunnon aamiainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti